torstai 17. lokakuuta 2013

Arkista aherrusta ja syksyistä keittoa

Sipulikeitto, tuo aliarvostettu ihanuus.
Todellisuudessa se on simppeliä ja
erinomaisen maukasta arkiruokaa.
Edellisestä postauksesta onkin hurahtanut jo pitkä tovi. Huh-huh. Kesä on ollut melkoista hullunmyllyä: pääasiassa työkiireitä ja siihen sekaan vielä muutto Oulusta Kuusamoon (töiden perässä, kyllä vain.) Olen viihtynyt erinomaisesti täällä, ja pari uus-vanhaa harrastustakin ehdin jo kansalaisopistossa aloittaa. Nimittäin asahin, kantritanssin ja kuorolaulun. Jei! Ruoanlaitollekin on kuitenkin jäänyt aikaa, kuten myös joillekin käsitöille. Käsitöihin palaan joku toinen kerta, sillä tämän postauksen pääaiheeksi haluaisin nostaa erään sorretun syksyisen ihanuuden: sipulikeiton.

Sipulikeitto on loistava arkiruoka. Se on yksinkertainen, helppo, nopea ja edullinen. Ja kaiken tämän lisäksi se on myös maukas. Ja ikävä kyllä myös varsin aliarvostettu. Huomautan tässä, että ei kannata sotkea yhteen kauppojen valmispussisipulikeittoja ja itse kotonatehtyä sipulikeittoa edes samaan lauseeseen: niillä kun on eroa kuin yöllä ja päivällä. Itse käytän ensimmäistä lähinnä toisinaan esimerkiksi lihapullien tai murekkeiden maustamiseen, jos iskee laiskuus...jälkimmäistä taas syön suurena herkkuna ihan vain hyvän leipäviipaleen kanssa.

Sipulikeiton reseptejä ja variaatioita on netti pullollaan. Laiska kun olen, on oma versioni varmasti sieltä yksinkertaisimmasta päästä. Mutta onpahan ainakin se hyvä puoli, että yleensä aina kotoa löytyy ihan kaikki tarvittavat tarveaineet tätä herkkua varten. Varoituksena sanon vielä, että mittailen sipulikeittoni aineksia todella harvoin. Menen siis yleensä mutu-tuntumalla ja fiiliksen mukaan. Tässä on kuitenkin joitain osviittoja, mutta määriä saa ja pitääkin muutella oman mielen mukaisesti!


Simppeli sipulisoppa 

Sipulit juuri kattilaan laitettuna.
Tästä se alkaa, keiton teko.
2:lle nälkäiselle pääruoaksi, 4-6 alkuruoaksi
Valmistusaika: 15 min aktiivinen,  n. ½ tuntia passiivinen

3-4 keltasipulia (siis niitä normisipuleita)
1-2 punasipulia (tai esim. salottisipulia tms.)
2-4 valkosipulin kynttä
nokare voita + öljyä
1 rkl vehnäjauhoja (voi jättää poiskin)
1 rkl hienoa sokeria (myös ruokosokeri käy erinomaisesti)
ripaus mustapippuria
timjamia (kuivattua, maun mukaan)
Pehmenneet sipulit.
liha- tai kasvislientä (jauheesta tai kuutiosta, keitä vesi valmiiksi!)

Tee näin:
1. Kuori ja viipaloi renkaiksi puna- ja keltasipulit. Ei haittaa mitään vaikka renkaat olisivat eripaksuisia tai muuten omituisen muotoisia. Kuori ja viipaloi myös valkosipuli. Kuumenna laakeassa kattilassa öljy ja sulata voi. Lisää sipulit.
2. Kuullota ja pehmentele sipuleita öljy-voiseoksessa keskilämmöllä. Varo ettet polta sipuleita, tarkoitus on
Tässä vaiheessa ei kannata menettää uskoaan,
vaikka keitto näyttääkin melko epämääräiseltä.
Ulkonäkö (ja maku) paranevat haudutuksen myötä.
vain pehmentää niitä. Lisää pehmenneiden sipulien sekaan kuiva timjami sekä sokeri. Sekoita. Ripottele päälle vehnäjauho ja sekoita taas.
3. Lisää sipuliseoksen päälle joko murennettu liemikuutio tai liemijauhe, sekä kuuma vesi. Sekoita voimakkaasti ja jätä porisemaan hiljalleen noin puoleksi tunniksi raollaan olevan kannen alle. Ei kannata säikähtää, vaikka sipulikeitto näyttääkin tässä vaiheessa kauniistikin sanoen melko epämääräiseltä. Ulkonäkökin paranee haudutuksen jälkeen.
4. Kun noin puoli tuntia on kulunut, sekoita keittoa kunnolla, ja maista. Lisää tarvittaessa suolaa ja/tai sokeria.

Nautiskele isosta kulhosta tai lempilautaseltasi hyvän leivän kanssa tai ihan paljaaltaan. Etenkin pimeinä kylminä talvi-iltoina, tai tuulisina synkkinä syysiltoina sipulikeitto lämmittää oikein mukavasti.

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Tölkki, kana ja kylmää kastiketta

Keitettyjä perunoita, porkkanoita ja palsternakkaa,
tölkkikanan rintafilee ja siipi sekä kylmää kastiketta.
Vietän kesäisin paljon aikaa mökillä. Vaikka rakastan ruoanlaittoa, tykkään kuitenkin mökkeillessä usein kokata mahdollisimman helppoja kokonaisuuksia, kuitenkaan tietysti unohtamatta maukkautta. Parhaita ovat sellaiset ruoat, jotka valmistuvat alkuvalmisteluja lukuunottamatta kuin itsestään, sen kummemin vahtimatta tai hämmentelyjä kaipaamatta. Tykkään myös grillata paljon.

Tämä resepti on jo monta kesää ollut yksi kestosuosikeista...jopa siinä määrin, että tätä tulee talvella tehtyä uunissakin. Kyseessä on Amerikasta lähtöisin olevasta kaljatölkkikanasta, joka yllätti helppoudellaan ja maukkaudellaan. Kananhan voi maustaa ihan miten tykkää, ja makuja ja mielipiteitä on monia. Meillä kuitenkin tämä varsin itämainen mausteseos on kivunnut suosikeiden joukkoon, eikä vähiten sen helppouden takia. Jos et ole vielä tölkkikanaa maistanut, niin suosittelen kyllä lämpimästi. Se on aivan uskomattoman hyvää ja mehukasta! Ja valmistuu todellakin grillin puutteessa myös ihan kotiuunissa ilman mitään ongelmia. Erinomaisen makunsa lisäksi tämä on erinomainen puheenaihe, jos tätä sattuu isommassa porukassa tekemään. Näky on nimittäin uunissa tai grillissä varsin hilpeä, ja synnyttää ihan varmasti keskustelua.
Mausteet pinnassa ja tölkki takapuolessa:
tämä kana on valmis uuniin!

Meillä tölkkikanan kaverina tarjotana usein ihan vain keitettyjä perunoita, ja toisinaan perunakattilaan sujautetaan mukaan myös muita vihanneksia (porkkana, lanttu ja palsternakka nyt ainakin sopivat erinomaisesti). Lisäksi yleensä aina tarjolla on myös kylmää kastiketta joka kruunaa kokonaisuuden. Kastikkeen olen kehitellyt ihan itse vuosien saatossa, ja meillä sitä käytetään usein paitsi kanan myös kalan kanssa, tai ihan vain pottujen kaverina (kannattaa kokeilla vaikkapa lohkoperunoiden kanssa, sopii erinomaisesti!) Onpa kastiketta joskus ollut ihan vaan makkaroidenkin kaverina. Varsin monipuolinen ihanuus on siis kyseessä.


Tölkkikana


Tarvitset:
1 pakastebroileri sulatettuna
1 tölkki juomaa (kaljaa, limukkaa, tms. - jotain jossa on poretta)
Kypsä ja kaunis.
mausteseoksen broilerin maustamiseen
1 (folio)vuoka

Mausteseos:
1 tl sitruunaruohotahnaa
1 tl valkosipulitahnaa
1 tl inkivääritahnaa
1 limetti (raastettu kuori + mehu)
1 (mieto) tuore chilipalko
1 tl punaista currytahnaa
1 tl hunajaa
1 tl suolaa
ripaus sokeria
reilusti rouhittua mustapippuria

1. Laita ensin uuni (tai grilli) lämpenemään. Uunin optimaalilämpötila on noin 200 astetta, grillin pitäisi olla kohtuu miedolla. Ideana on paahtaa kanaa miedolla, epäsuoralla lämmöllä hitaasti kypsäksi.
2. Ota juomatölkki, avaa se ja joko juo tai kaada sisällöstä puolet mukiin. Tölkin siis pitäisi olla puolillaan jotain nestettä. Irrota sitten purkinavaajaa apuna käyttäen tölkistä koko kansiosa.
3. Tee sitten mausteseos:
             - Pese limetti ja raasta sen kuori. Halkaise ja purista mehu. Poista chilipalkosta siemenet
               ja paloittele se pienenpieniksi palasiksi.
             - Yhdistä kaikki kastikkeen aineet ja sekoita hyvin.
4. Kuivaa sulatetun broilerin pinta hyvin ja hiero siihen sen jälkeen mausteseos huolellisesti joka puolelle.
5. Nosta tölkki foliovuoan keskelle ja asettele kana sen päälle siten, että tölkki on suurimmilta osin kanan sisällä. Kanan pitäisi istua tölkin päällä tukevasti.
6. Nosta koko komeus vuokineen varovasti uuniin (tai grilliin) ja jätä paistumaan. Voit halutessasi iskeä broileriin paistomittarin: kun mittarin näyttää noin 82 astetta on lintu mehukkaimmillaan. Ilmankin pärjää, kun seurailee kypsymisen edistymistä. Kypsyyden voi tarkistaa viiltämällä broilerin reiteen viillon: kun ulos valuva neste on kirkasta, on broileri valmis.

Sipuli, maustekurkku, paprika ja limetin kuori valmiina.

Kun broileri on uunissa, on aika valmistaa kylmä kastike. Se ehtii juuri sopivasti tekeytyä broilerin kypsymisen ajan. Kastike on yksinkertainen ja maukas, ja käy erinomaisesti paitsi broilerin, myös esim. kalan kanssa. Ollaanpa meillä syöty sitä usein myös lihan seurana. Kastiketta voi muunnella ja maustaa omien makumieltymystensä ja käyttötarkoituksen mukaan, ja itsekin tulee silloin tällöin sitä muunneltua suuntaan tahi toiseen. Tämä alla esitetty on kuitenkin se perusta, jota yleensä lähden sitten pienin poikkeuksin muuntelemaan.


Kylmä kastike kanalle ja kalalle

Valmis kastike, menossa jääkaappiin maustumaan.
1 prk creme fraichea (tai smetanaa, oman maun mukaan)
1 sipuli
1 mauste/suolakurkku
½ punainen paprika (muutkin värit käy)
1 limetin raastettu kuori
1 tl sitruunaruohotahnaa
tilliä (tuoretta tai kuivaa)
mustapippuria rouhittuna
suolaa
sokeria

1. Pilko sipuli, maustekurkku ja paprika pieniksi kuutioiksi. Raasta limetin kuori ja tarvittaessa saksi tilli
saksilla silpuksi.
Keitetyt perunat, porkkanat ja palsternakat,
palanen loimulohta, savustettu ahvenfile ja kahta erilaista
kylmää kastiketta. 
2. Yhdistä kipossa creme fraiche, pilkutut kasvikset, limetinkuori, sitruunanruohotahna ja tilli. Mausta reilusti mustapippurilla, sekä ripauksella suolaa ja sokeria.
3. Jätä tekeytymään kanan kypsymisen ajaksi, tai vähintään puoleksi tunniksi.


Tarjoa broileri ja kastike esim. keitettyjen perunoiden ja porkkanoiden kanssa, ja nauti. Kesäruokaa parhaimmillaan: helppoa, nopeaa ja edullistakin vielä!

lauantai 11. toukokuuta 2013

Herkkujuoma Atlantin takaa

Herkullisen keltaisia sitruunoita. 

Ameriikan elokuvissa, sarjoissa, kirjoissa ja jopa sarjakuvissa (kuten vaikkapa kaikille tutussa Aku Ankassa) nautitaan aina juomaa nimeltä kotitekoinen limonadi. Etelävaltioiden naisihmiset tarjoavat sitä kesähelteillä vierailleen lasisessa kannussa jäiden kera, ja lapset myyvät sitä teidän varsilla pikku kojuissa ohikulkijoille. Nimestään huolimatta, tällä juomalla ei itse asiassa ole mitään tekemistä meidän limukoiden kanssa, vaan kyseessä on enemmänkin eräänlainen sitruunamehu.


Kotitekoisen limonadin reseptejä pyörii niin netissä kuin erilaisissa keittokirjoissakin enemmän kuin tarpeeksi - variaatioita siis löytyy. Yhtä ja ainoaa oikeaa ei ole. Itse tykkään tehdä tätä juomaa mahdollisimman yksinkertaisista tarveaineista, ilman mitään happoja ja muita hienouksia joita pitäisi apteekista lähteä metsästämään. Tämä on myös se kaikista perinteisin tapa tehdä tätä tällä nimellä kulkevaa juomaa. Resepti on lainattu pääosin  (siis omin muunnoksin) Canning Grannyltä.

Kannullinen valmista herkkujuomaa.
Tässä on siis sitruunajuomaa ameriikan malliin. Valmistusaineina ainoastaan sitruunat (raastettu kuori & puristettu mehu), sokeri ja vesi. On muuten ihan älyttömän hyvää jääkylmänä, ja kesäisenä hellepäivänä ihan takuuvarma hitti. Tämä on myös niin nopea ja helppotekoinen, että ennättää ihan hyvin vielä huomisen äitienpäivän juhlapöytään herkkujuomaksi.

Suosittelen kyllä lämpimästi, tämä on yksi henkilökohtaisista kotitekoisista juomasuosikeistani, jota tulee valmistettua säännöllisin väliajoin vuoden ympäri.

Sitruunajuomaa rapakon takaa

n. 1,2 litraa valmista tiivistettä
Valmistusaika: ~30 minuuttia


Tarvitset:
6 isoa sitruunaa (tai 7-10 pienempää)
7 dl sokeria
vettä

Säilytykseen:
2 kpl kuuden desilitran lasipurkkeja


Sitruunat kiehumassa. Muista raastaa tarvittava määrä
kuorta ennen kiehautusta!
Aloita juoman tekeminen sitruunoiden huolellisella pesemisellä: kuumaa vettä ja kova hankaus joko käsin tai juuresharjalla. Raasta sitten kuori 4 sitruunasta (tai viidestä, jos sitruunasi ovat pieniä).

Ota laakea kattila ja laita siihen vettä. Keitä vesi kiehuvaksi. Laita kiehuvaan veteen sitruunat, ja anna niiden kiehua minuutti tai kaksi. Jos kaikki sitruunat eivät mahdu kattilaan kerralla, ei hätää. Voit tehdä keittämisen vettä vaihtamatta myös kahdessa tai useammassakin osassa. Käytä reikäkauhaa apuna kun poimit sitruunat kuumasta vedestä. Nosta sitruunat pyyhkeen tai talouspaperin päälle odottamaan jatkoa. Älä missään nimessä kaada keitinvettä hukkaan, sitä tarvitaan myöhemmin.

Joku ehkä tässä kohtaa ihmettelee, että miksi sitruunat pitää keittää. Siihen on kaksikin syytä. Ensimmäinen, ja tärkein syy on se, että keittämällä sitruunoita hetki, niiden mehu irtoaa paremmin puristusvaiheessa. Tämä on tietenkin tärkeää, sillä mitä enemmän sitruunoista irtoaa mehua, sitä pienemmällä sitruunoiden kokonaismäärällä selviää. Toinen syy on se, että keitinliemestä saa juomaan lisämakua ja -väriä.

Valmista mehutiivistettä, tässä  kylläkin kuvausta
varten lasissa eikä lasipurkissa. 
Halkaise kiehautetut sitruunat ja purista niistä mehut. Tarvitset mehua noin 5 desilitraa. Itselläni tähän on yleensä riittänyt 6 isoa sitruunaa, mutta jos sitruunasi ovat pienempiä, niin kannattaa varata niitä enemmän. Jos puristamasi mehun seassa uiskentelee suuri määrä (kymmeniä) siemeniä, kannattaa niitä siivilöidä ainakin vähän vähemmäksi - muutama ei haittaa, mutta enemmän kuin kymmenen on jo liikaa, ne kitkeröittävät makua.

Ota keitinvedestä 5 dl ja laita se kattilaan (lopun keitinveden voit heittää pois). Laita kattilaan myös raastamasi sitruunankuori sekä sokeri. Keitä kiehuvaksi välillä sekoittaen niin, että sokeri liukenee. Kun seos kiehahtaa, lisää puristamasi sitruunamehu. Kiehauta uudelleen ja nosta kattila liedeltä.

Siivilöi mehutiiviste tiheän siivilän (tai harsokankaan) lävitse ja purkita pestyihin, kuiviin lasipurkkehin. Tästä määrästä tulee melko tarkalleen kaksi 6 dl:n purkillista. Anna jäähtyä, ja laita jääkaappiin. Tiiviste säilyy hyvänä ainakin pari viikkoa jääkaapissa.

Kun haluat sitruunajuomaa, sekoita tiivistettä veteen oman maun mukaan - itse tykkään yleensä laittaa 1 osan tiivistettä ja 5-6 osaa jääkylmää vettä sekä jääpaloja.


Huomioita/ideoita:

Puristetut sitruunanpuolikkaat jääkaappia raikastamassa.

  • Kaikkia puristettuja sitruunanpuolikkaita ei kannata heittää biojätteeseen ihan heti, vaan laittaa ne lautaselle ja lautanen jääkaappiin - ne poistavat jääkaapista hajuja ja raikastavat ihanasti, kun niiden antaa siellä olla päivän tai pari.
  • Tarjoillessa juomaa, voit laittaa mukiin/kannuun jääpalojojen lisäksi myös sitruunaviipaileita ja/tai tuoretta minttua. Molemmat sopivat erinomaisesti. 
  • Tällä ohjeella voit tehdä juomatiivistettä myös muista sitrushedelmistä: limeteistä, appelsiineista, klementiineistä jne. Tosin sokerin määrää kannattaa säätää hedelmän oman makeuden/happamuuden mukaan.
  • Ohjeen sokerin määrää voi säätää mieleisekseen sitruunoiden happamuuden mukaan. Jos sinulla on makeita sitruunoita, tarvitset vähemmän sokeria. 
  • Juomatiivistettä voi myös pakastaa, joko ihan purkissa tai vaikkapa jääpalapusseissa/muoteissa.
  • Luotettavalta taholta olen myös kuullut, että tämä sopii erinomaisesti erilaisten (kirkkaiden) alkoholien laimennukseen. 


keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Grillikauden avaus

Pitäähän kotitekoisessa kastikepurkissa
olla kotitekoinen etiketti! 

Grillaaminen on ihanaa, eikä grillikauden avajaisia voi mielestäni koskaan viettää liian aikaisin. Mitä väliä, vaikka ulkona on pakkasta ja luntakin on maassa vielä metri tai enemmänkin - aina on hyvä sää grillata (eikös näin sanota jo siinä Atrian mainoksessakin!)

Meillä on ruukattu viettää grillikauden avajaisia pääsiäisenä nyt jo useamman vuoden ajan. Tosin ei sentään avotaivaan alla, vaan mökin kesäkeittiön (tai meidän piireissä kotoisammin "kodan") lasiseinien suojassa, pahimmalta tuulelta ja tuiskulta piilossa, vaikkakin silti periaatteessa ulkotilassa. Samalla on sitten hyvä ottaa kota pois talviteloilta ja viritellä pääosin kesää varten valmiiksi.

Grillaaminen, tai amerikkalaisittain barbeque, BBQ, on siitä jännää puuhaa, että ihan jokaisella on varmaan siitä ne omat kikka kolmosensa ja tietyt rutiinit jotka on melkein joka kerta toistettava. Itse olen päässyt sinuiksi meidän mökin kaasugrillin kanssa oikeastaan vasta parin viime vuoden aikana, ja silloinkin pääosin ihan runsaasta toistosta johtuen. Grillaamisen oppiminen vaatii harjoittelua, siitä ei pääse mihinkään.

Mutta. Jo paljon ennen kuin opin oikeasti grillaamaan, opin tekemään erinomaisen BBQ-kastikkeen. Varmasti jokainen TV:n omistaja on nähnyt amerikkalaisia grillaamassa. Puuhahan tuntuu lähentelevän rapakon takana jonkinlaista kansallisurheilun meininkiä. Ja jokaisella itseään kunnioittavalla amerikkalaisella takapihan "grillimestarilla" näyttäisi olevan oma, reseptiltään enemmän tai vähemmän salainen (mutta joka tapauksessa ihan täydellinen, jos asianomaiselta kysytään) BBQ-kastike.

Mökin kesäkeittiö eli tuttavallisemmin "kota".
Tässä tosin vielä kokonaan talviteloilla,
vaan ei enää kauaa! 
Tämän minun reseptini kopioin lennosta useita vuosia sitten JIM-kanavalta. Kanava sattui olemaan avoinna kun istahdin TV:n ääreen, ja kastike kuulosti (ja näytti) niin hyvältä että en ehtinyt kauaa siinä istuskella - kuuntelin vain reseptin loppuun ja sitten syöksyin lähimmän kynän ja paperin ääreen ja yritin epäitoivon vimmalla muistaa kaiken. Tämä siis oli yksi niitä ruokaohjelmia, joissa reseptiä ei sen kummemmin katsojalle kerrota kirjoitetussa muodossa - ruokaa tekevä henkilö sen selittää ja se oli siinä sitten. Yritin myöhemmin katsella netistäkin ohjetta ohjelman nimen jne. avulla, mutta turhaan. Ohjelmalla ei ollut muuta kuin amerikkalaisen TV-kanavan sivustolla oma osionsa - ei siis virallisia kotisivuja, joten reseptiä ei sieltä löytynyt...ainakaan minä en sitä sieltä löytänyt.

Lähdin siis ensimmäistä kertaa BBQ-kastikkeen tekoon aavistuksen hataralta pohjalta miettien, että sainkohan nyt kuitenkaan reseptiä ihan kokonaisuudessaan muistiin. Mutta yrittänyttä ei laiteta, ja onnekseni huomasin että lopputulos oli maistuvaa - oli se sitten alkuperäinen kastike kaikkine aineosineen tai ei. Joten talletin kastikeohjeen hyvään talteen, ja sen jälkeen olen useaan otteeseen sitä tehnyt.

Tykkään tästä kastikkeesta kovasti sen vuoksi, että se on niin älyttömän monikäyttöinen ja mukautuva: sitä voi käyttää lihan marinointiin, lihan sivelyyn tai sitten tarjota valmiin lihan kanssa lisukkeena. Lisäksi, koska kyseessä on hyvin peruspaketti, kastiketta voi muunnella lähes loputtomiin ja varioida siitä itselleen mieleisen kokonaisuuden. Kun kastikkeen pakkaa nättiin lasipurkkiin ja tulostaa päälle kivan etiketin, niin tämä on myös oiva tuliainen ja vieminen vaikkapa kesämökkivierailulle tai grillijuhliin. Tuolla ylimmäisenä, ensimmäisenä tämän tekstin kuvana on tälle kastikkeelle itse tekemäni etiketti, jota voit halutessasi hyödyntää myös omaan purnukkaasi. Kuvathan suurenevat klikkaamalla.


Perusmallin BBQ-kastikkeen 
tarveaineet.

Amerikkalaistyylinen perusmallin BBQ-kastike

Valmistusaika: Aktiivinen: ~20-30 min., Passiivinen: n.30 min.

50 g laktoositonta (leivonta) margariinia
½ iso sipuli (tai 1 pieni)
3 valkosipulinkynttä
fenkolia
cayennenpippuria
3 dl fariinisokeria
3 dl paseerattua tomaattia
1,5 dl omenaviinietikkaa
1 tl Worcesterkastiketta


1. Kuori ja silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Saavat olla erittäin pientä palasta.
2. Sulata voi paistinpannulla ja lisää sipuli- ja valkosipulipilke. Kääntele pari-kolme minuuttia (tarkoituksena on pehmentää sipuleita hieman, ei paistaa niitä - älä siis kuumenna paistinpannua liikaa).
3. Lisää fenkoli ja cayennenpippuri, maun mukaan mutta varovasti - molemmat ovat voimakkaita mausteita. Kääntele mausteita pannulla hetki - anna makujen aueta.
4. Lisää fariinisokeri sekä paseeratut tomaatit. Sekoita. Lisää omenaviinietikka ja Worcesterkastike ja sekoita tasaiseksi.
5. Anna hautua hiljalleen kuplien noin 25-30 minuuttia. Kastike on valmista kun puukapustaan jää siirappimainen kerros johon kestää vetää sormella viiva ilman että kastike heti rynnii peittämään tyhjän kohdan. Pidemmällä haudutusajalla kastikkeesta tulee vain paksumpaa, eli maun mukaan voi toimia.
6. Purkita pestyihin ja desinfioituihin lasipurkkeihin/pulloihin, tulosta etiketit ja nautiskele itse tai vie tuliaisiksi.

Puukapusta, siirappimainen kerros 
ja selvästi näkyvä, peittymätön 
viiva. → kastike on valmista.
Kuten sanottu, tämä on vain perusresepti. Se on hyvää ihan sellaisenaankin, mutta sitä voi käyttää myös oman varioidun kastikkeensa pohjana. Kannattaa siis ehdottomasti kokeilla myös erilaisia versioita kastikkeesta. Niinkin yksinkertainen lisä kuin suola & mustapippuri muuttavat kastikkeen ihan erilaiseksi. Vain mielikuvitus ja omat makunystyrät ovat tietenkin rajana, mutta esimerkiksi näitä voisi kokeilla:
- Tuore, raastettu inkivääri
- Chili (tuore tai kuivattu)
- Raastettu sitruunan- tai limenkuori
- Basilika
- Kanelitanko (vaikka useimmat mieltävätkin kanelin vain jouluun ja/tai leivontaan, ei kannata aliarvioida sen makua: se sopii hyvin myös muuhun maustamiseen!)


tiistai 26. maaliskuuta 2013

Hyvää huomenta - Britannian malliin!

Tuhti ja täyttävä ja herkullinen. Rauhallisen
viikonloppuaamun kuningas, kera maitoisen teen
ja F1-osakilpailun.

Aamiainen on päivän tärkein ateria. Itselläni se kuitenkin jää harmittavan usein syömättä. On muka liian kiire, tai sitten ei vain ole yksinkertaisesti nälkä. Mutta silloin tällöin oikein suunnittelen aamiaisen etukäteen, ja etukäteissuunnittelua tämä aamiainen vaatiikin: sen valmistus ei kestä ihan mahdottomia, mutta sen nauttimiseen on hyvä varata kunnolla aikaa. Kyseessähän on tietenkin englantilainen aamiainen.

Perinteisen englantilaisen aamiaisen juuret ylettyvät muutaman sadan vuoden taakse, teollisen vallankumouksen aikoihin. Silloin tämä runsas, rasvainen ja reilusti proteiinia sisältävä aamupala oli oivallinen tapa aloittaa päivä, jos joutui työskentelemään raskaassa ruumiillisessa työssä kuten kaivoksilla tai tehtailla - saihan siitä paljon energiaa. Raskaassa työssä myös kulutettiin paljon energiaa

Nykyään tiedetään, että ainakaan terveydellisesti englantilainen aamiainen ei todellakaan ole se paras päivän aloitus sen sisältämän runsaan liha- ja rasvamäärän takia. Eikä suurimmalla osalla ihmisistä työkään ole enää niin fyysistä kuin tuolloin. Toisaalta, eipä tätä ainakaan itsellä tulisi mieleenkään syödä mitenkään hirvittävän usein, sen verran tuhti annos se on.

Teetä tyylillä. Teemyssy/nukke on saatu
mummolta, joka on hankkinut sen Venäjältä. 
Silloin tällöin nautittuna englantilainen aamiainen on kuitenkin aivan loistava itsensä hemmottelukeino,
esimerkiksi rauhallisena viikonloppuaamuna, kun ei ole kiirettä minnekään. Minä tykkään nautiskella aamiaisen yhdessä Formuloiden seurassa: silloin kun osakilpailu ajataan aamulla Suomen aikaa, ja minä olen sopivasti kotosalla tv:n ääressä, on mielestäni aivan täydellinen hetki antautua tähän viettelykseen. Sitä paitsi kisaa seuratessa aamiainen tulee nautittua sopivan rauhallisesti napostellen, eikä pääse tulemaan sellaista ikävää ähkyä.

Englantilaisesta aamiaisesta on varmasti olemassa ihan yhtä monta versiota kuin on tekijääkin. Jopa aamiaisen kotimaassa on paljon alueellisia (Englanti/Irlanti/Wales/Skotlanti, ja vielä näiden sisälläkin alueellisesti) eroja siinä, mitä aamiainen pitää sisällään. Yleensä mukana on esimerkiksi paistettua pekonia, kananmunia, erilaisia makkaroita, papuja, sieniä ja paahdettua leipää. Lisäksi mukana saattaa olla vaikkapa tomaattia jossain muodossa, pannaria, skonsseja, munuaisia, perunaa ja niin edelleen. Myös tekotavoissa (siis siinä mikä valmistetaan ensin, ja millä lämmöllä, jne.) on paljon eroja. Oikeata ja väärää ei ole.

Senpä vuoksi aamiaista suunnitellessa ja kokatessa kannattaa muistaa, että tämä ruoka jos mikä on sellainen, missä saa itse soveltaa asioita omaan keittiöön, tarveaineisiin ja mieltymyksiin sopivaksi. Tässä on minun versioni tästä herkusta.


Englantilainen aamiainen

1 hlölle
Nam. Aamupalaan kuului myös marmeladilla sivelty
paahtoleipä, mutta ikävä kyllä se ehti kadota
parempiin suihin ennen kuvaussessiota.
Makkarana tällä kertaa ryynäri.

Valmistusaika: n. 15-25 minuuttia

1-2 makkaraa (itse tykkään käyttää veri- ja/tai ryynimakkaroita, ja/tai sitten oikeita lihamakkaroita lihakaupasta)
2-4 suikaletta pekonia
1 kananmuna
1 tomaatti
2 palaa (täysjyvä)paahtoleipää
pätkä tuorekurkkua
pala (hunaja)melonia
voita
marmeladia
suolaa & pippuria
(lusikallinen tai pari papuja tomaattikastikkeessa, jos niistä tykkää ja niitä sattuu kaapista löytymään)

mustaa irtoteetä (esim. Earl Grey, tai joku josta itse pidät), teekannu, maitoa, sokeria/hunajaa

1. Kiehuta ihan ensin vesi teetä varten vedenkeittimessä, kaada vesi teepannuun ja lisää teelehdet siivilässä. Laita teemyssyn alle ja jätä hautumaan 2-5 minuutiksi (tai mitä sinun teesi ohjeessa käsketäänkään).
2. Kuumenna paistinpannu kuumaksi. Pannun kuumentumista odotellessa, viipaloi kurkunpätkä ja paloittele melonista pari sopivaa suikaletta. Lisää pekonisiivut . Paista kullanruskeaksi molemmin puolin. Nosta pekoni valumaan talouspaperin päälle ja pesaise pannu nopeasti.
Muista ottaa jossain välissä teestä teesiivilä pois, jottei teestä tule liian vahvaa. Laita teepannu takaisin odottamaan teemyssyn alle.
3. Laita pesty pannu ja toinen paistinpannu molemmat omalle hellalleen ja kuumenna pannut.
Pannujen kuumentumista odotellessa pilko makkarat paloiksi ja pilko tomaatti niin että sinulla on yksi puolikas ja toinen puoli renkaina.
4. Väännä toisen pannun hella nollille, ja lisää tähän pannuun kananmuna paistumaan (se paistuu jälkilämmöllä). Vähennä myös toisen pannun alla olevan hellan lämpötilaa keskilämpöön, ja lisää tähän pannuun tilkka öljyä, sekä makkaraviipaleet ja puolikas tomaatti (tomaatin leikkuupinta ylöspäin).
5. Paista makkaroita välillä käännellen pari-kolme minuuttia. Anna tomaatin olla tämän ajan rauhassa. Käännä sitten tomaatti leikkuupinta vasten pannua ja jatka kypsennystä 2-3 minuuttia. Muista käännellä makkaranpalasia tänäkin aikana.
(5.5 Jos sinulla on papuja, voit lämmittää ne mikroaaltouunissa, ne lämpeävät yhtä nopeasti kuin paahtoleipä.)
6. Laita leipäviipaleet paahtumaan, käännä tomaatti takaisin leikkuupinta ylöspäin. Mausta tomaatin leikkuupinta suolalla ja mustapippurilla, mausta samoin myös kananmuna.
7. Voitele leipäviipaleet voilla ja/tai marmeladilla ja kokoa kaikki aamiaisen osat lautaselle. Ota teetä isoon mukiin ja lisää maitoa ja sokeria/hunajaa. Nautiskele aamiainen hitaasti herkutellen, olostasi nauttien.


Jos tällä ei lähde nälkä, niin sitten en tiedä että millä lähtisi. Itselle ainakin tällainen päivän aloitus riittää pitkälle iltaan asti, ja illallakin tekee mieli vain jotain hyvin kevyttä. 

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Hedelmäpommi


Kevättalvi - tuo ah, niin ihana aika vuodesta, jolloin kaiken maailman flunssat ja pöpöt riehuvat valtoimenaan ja joka puolelta kuuluu epämääräistä köhimistä, yskintää, aivastelua ja rykimistä. Olen aina ollut sitä mieltä, että flunssa kyllä tulee, jos on tullakseen: on ihan sama viettääkö päivänsä yksin omassa kotonaan neljän seinän sisällä vai koulussa tai työpaikalla lukuisten ihmisten ympäröimänä. Jos flunssakarma on sillä hetkellä huono, niin flunssahan iskee. Piste.

Flunssan hoitokeinohin en tässä puutu, sillä flunssan iskettyä on keinojakin monia. Toiset ovat parempia kuin toiset, ja onhan se ihmisestäkin kiinni että mikä tepsii itse kuhunkin. Mutta ei tästä asiasta tämän enempää.

Sen sijaan haluan sanoa sanani flunssan ennaltaehkäisystä. Kuten sanoin, olen sitä mieltä että toisinaan flunssaa ei estä yhtään mikään, mutta se ei suinkaan tarkoita sitä etteikö jotain voisi ainakin yrittää. Uskon nimittäin, että henkilökohtaisella vastustuskyvyllä on ihan varmasti paljonkin tekemistä sen kanssa, milloin flunssa iskee. Ja vastustuskykyähän voi parantaa esimerkiksi vitamiinien ja kivennäisaineiden avulla. Ja tässä onkin se aasinsilta, jota pitkin päästään tämän kirjoituksen itse aiheeseen.

Vitamiineja ja kivennäisaineitahan on varmasti ihan jokaisessa lähikaupassa nykyään tarjolla hyllymetreittäin erilaisten lisäravinne purkkien ja putkiloiden muodossa. Ikävä kyllä ainakin minun kohdallani on usein käynyt niin, että vaikka purnukan olisinkin saanut kotiin hankittua, niin se yleensä alkuinnostuksen jälkeen on jäänyt pyörimään tyhjänpanttina ja unohdettuna jonnekin öö-mappiin useaksi vuodeksi...kunnes se sitten taas putkahtaa jostin esiin ja joutuu apteekin kautta kierrätettynä lisäravinteiden hautausmaalle. Mitä rahantuhlausta!

Appelsiineja ja banaaneja. Ja huomatkaa upea vanha
talousvaaka, jonka sain mummolta kaapin kätköistä!
Entäs sitten tuoreet hedelmät ja vihannekset? Niitähän mainoksessakin sanotaan luonnon omaksi lääkekaapiksi. Erinomaisia vitamiinien ja kivennäisaineiden lähteitä nekin ovat, mutta usein etenkin hedelmät jäivät minulla syömättä, vaikka niitä kuinka kotiin ahkerasti kiikutinkin - kilon appelsiinipussista meni yli puolet suoraan kierrätykseen, ja banaanitertustakin tuli usein syötyä vain yksi tai kaksi banaania ennen kuin ne pilaantuivat ja oli heitettävä pois. Aina oli muka liian kiire kokata niistä jotain, ja paljaana ne eivät maistuneet, ainakaan usein. Tyhmää tuhlausta mielestäni, joten hedelmät saivatkin usein jäädä suoraan kaupan hyllyille ihan suosiolla.

Kaikki kuitenkin muuttui muutama kuukausi sitten, kun vanhempani olivat vierailulla ja jättivät lähtiessään keittiööni pari banaania ja muutaman appelsiinin. Muistan jo heti heidän lähdettyään ajatelleeni että hohhoijaa, tuossa nuo nyt taas seisovat seuraavat päivät tyhjän panttina, kunnes heitän ne roskiin kun en kuitenkaan saa niitä syötyä. Ja näin melkein kävikin.

Olin jo heittämässä hedelmiä biojätteeseen, kun silmiini osui jonkun muun ruoan jäljiltä pöydälle pyörimään jääneeseen tehosekoittimeen...ja sain idean. Ideasta syntyi lopulta niin herkullinen juoma, että tämän jälkeen kotoani on usein löytynyt nimenomaan appelsiineja ja banaaneja - ihan vain tätä juomaa varten. Se sopii aamu-, väli- ja iltapalaksi, vie hyvin nälän ja sisältää ihan takuuvarmasti paljon hyviä vitamiineja ja kivennäisaineita.

Mikään uusi keksintöhän tämä ei varmasti monellekaan ole, mutta minun maailmani se mullisti. Pienellä vaivalla, ja käytännössä nolla-ajassa syntyy jotain uskomattoman ihanaa. Ja etenkin näin flunssa-aikana ei varmasti tee pahaa esimerkiksi aloittaa aamuansa vähän terveellisemmin, hedelmäisten vitamiinien voimalla!

Aurinkoisen värinen ja -makuinen juoma
piristää takuuvarmasti!

Smoothie (:n tapainen hedelmäjuoma)

1 iso annos
Valmistusaika: 2-3 minuuttia

1 banaani
1 appelsiini
loraus rasvatonta maitoa*
muutama** jääpala

Kuori banaani ja appelsiini, paloittele ne hieman pienemmiksi, laita yhdessä kaikkien muiden ainesten kanssa tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi juomaksi. Myös sauvasekoittimella saa varmasti ainekset tarpeeksi hienojakoiseen muotoon.
Nauti välittömästi.

*Oman maun mukaan riippuen siitä miten nestemäistä haluat lopputuloksesta. Itse käytän yleensä 1-2 dl (jolloin lopputuloksena on noin 0,5l juomaa.)

**Yleensä 2-4 on sopiva määrä jäähdyttämään juoman - se kun on ehdottomasti parempaa kylmänä!


Muita huomioita/vinkkejä:

  • Mikä tahansa maito luonnollisesti käy korvaamaan rasvattoman maidon. Käytä sitä mitä kaapista löytyy.
  • Myös maitojauheesta tehty maito sopii aivan hyvin.
  • Hieman vähemmän terveellisen (mutta varmasti maukkaan) vaihtoehdon saa, jos mukaan sujauttaa lohkareen vaniljajäätelöä.


sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Possumaista menoa

Ensin on pakko varoittaa: otsikosta huolimatta tämä ei ole ruokapostaus, vaan jotain ihan muuta. Jos siis etsit reseptiä possuruoalle, ei ehkä kannata lukea yhtään edemmäs - sellaista kun ei ole ainakaan tässä kirjoituksessa tulossa. Nimittäin.

Sappa-Kota v.2002. Takana näkyy Yllästunturi.
Vuosia sitten isäni perusti Ylläkselle pienen ravintola-kahvilan hiljaisten talvikuukausien toimeentulon turvaamiseksi (kattomiehelle kun talvikuukaudet ovat, ainakin Pohjoisessa, ihan oikeasti melko hiljaisia!) Näin syntyi Sappa-Kota.

Sappa-Kota oli ulkoilmaravintola laskettelurinteen alapäässä Iso-Ylläksen puolellaYlläsjärvellä, ja sitä pyöritettiin pääosin perheen voimin kevättalven laskettelusesongin aikana - eli ystävänpäivästä vappuun - noin kymmenen vuoden ajan. Kodan toimet olivat tuttuja minullekin, sillä vietin siellä tarjoilijana työskennellen oikeastaan kaikki viikonloput ja koulujen loma-ajat...ja toisinaan myös "omia lomia" koulunkäynnin kustannuksella.

Sappa-Kodan päätuote oli ehdottomasti lätty....ei kuitenkaan tämä roiskeläpän tai känkynkin nimellä tunnettu valmispizza, vaan aito räiskäle, pannukakku, ohukainen - miksi sitä nyt itse kukakin nimittääkään. Myös kodan nokipannukahvia tulivat asiakkaat nautiskelemaan yhä vain uudestaan, eikä ihme - onhan aito nokipannukahvi jotain ihan muuta kuin nämä keittimillä keitetyt myrkyt.

No joo. Nyt tämä meni ehkä vähän asiasta sivuun, ja jopa mainostamisen puolelle. Se ei kuitenkaan ollut itse tarkoitus, sillä Sappa-Kota on ollut kuolleena ja kuopattuna jo useita vuosia. Mutta muistot ovat yhä vahvoina ja rakkaina mielessä. Se oli ihanaa aikaa.

Sappa-Kodan sisältä. Lättyjä, makkaroita, hilloa, nokipannukahvia,
asiakkaita ja porontaljoja. Ja tietenkin notski.
Mutta nyt takaisin asiaan. Jossain vaiheessa Sappa-Kodalla tapahtui sukupolven(ja -puolen)vaihdos: isäni jätti kodan siskoni hoitoon, kun ei enää itse jaksanut eikä innostusta riittänyt. Kodalle tehtiin samoihin aikoihin myös uusi investointi terveysmääräysten tarkentuessa: asiakkaille piti olla omat wc:t, henkilökunnan huussiin heitä ei enää saanut päästää. Ja tässä tapauksessa oli siis nimeonmaan kyse huussista - ulkoilmaravintola kun oli kyseessä, niin ei ollut sähköjä tai juoksevaa vettäkään.

Joka tapauksessa, asiakkaille hankittiin omat huussit, ja henkilökunnan käyttöön jäi omansa. Näihin uusiin huusseihin haluttiin sitten jonkinlaiset kyltit asiakkaita opastamaan ja erottelemaan miehille ja naisille omansa. Emme kuitenkaan halunneet mitään tavallisia kaupan kylttejä tai lappuja joissa lukisi naiset/herrat, sillä kotaravintolamme oli erikoinen ja omalaatuinen - ja niin kylttienkin piti olla. Siskoni pyysi minua piirtämään kyltit ja tartuin iloimielin haasteeseen.

Ideoimme yhdessä pari kertaa, ja juttelimme asiasta. Halusimme molemmat, että mukana olisi huumoria ja jonkinlainen viittaus puhtaanapitoon tai sotkemiseen. Possut sopivat tähän ideaan hyvin. Siskoni ehdotti jotain Miss Piggy -tyyppistä naistenhuussin kuvaksi, ja vastaavaa miehille. Näistä lähtökohdista lähdin liikkeelle.

Työskentelin tietokoneella Paint-ohjelmalla, jotta saisin piirrustukset sähköpostin välityksellä toisella paikkakunnalla asuvalle siskolleni mahdollisimman helposti. Tuolloin en siis vielä omistanut skanneria, joka olisi kyllä helpottanut elämää kovasti. Käsin piirtäminen paperille kun olisi ihan varmasti ollut helpompaa kuin Paint-ohjelmalla perushiiren avulla - hiiri kun on lopulta melko vaikea hallita silloin kun sillä yrittää piirtää jotain tarkkaa.

Vaikeuksista huolimatta, sain kuitenkin aikaan pari ihan mukavaa piirrustusta. Piirsin ne osin vapaalla kädellä (siis vapaalla hiirellä tässä tapauksessa) ja osittain paintin valmiilla muodoilla. Sitten väritin luomukseni yhäkin Paintia apuna käyttäen, ja laitoin siskolleni sähköpostia kysyen, kelpaisivatko nämä:



Kyllä kelpasivat. Onneksi. Muistaakseni tein vielä jotain pientä hienosäätöä kuviin, ja sitten aloin suunnitelemaan tekstejä. Mitään monimutkaista emme halunneet, mutta kuitenkin jotain tekstiä piti saada. Ja ehdottomasti vähintään kahdella kielellä, suomeksi ja englanniksi, sillä suuri osa asiakkaistamme oli ulkomaalaisia. Koska possuistakin oli tullut juhlavan näköisiä, päädyimme lopulta juhlaviin teksteihinkin:

Nuo yllä olevat kyltit siis lopulta koristivat pienen ulkoilmakahvilan ulkohuussien ovia. Laminoituina tietenkin, sillä niiden piti kestää vaihtelevien sääolosuhteiden armoilla. Minä oli tyytyväinen lopputulokseen, kuten myös siskoni. Ja mikä parasta, myös asiakkaat tykkäsivät persoonallisista opasteista ja saimme niistä paljon positiivista palautetta. Saa nähdä löytyykö näille vielä joskus jotain käyttöä.

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Keittoa kanssa - kanasta!


Tämä keitto on ehdottomasti yksi parhaista, ellei peräti paras keitto ikinä. Se jaksaa yllättää joka ikinen kerta helppoudellaan ja maukkaudellaan. Eikä hintakaan päätä huimaa. Ei siis ole ainoatakaan syytä, minkä vuoksi keitosta ei voisi pitää.

Kuusamon mökki kesällä 2011. Kuvassa myös
nyt jo edesmennyt koiravanhus Tarik.
Kokeilin tätä ensimmäisen kerran Kuusamossa mökillä pari vuotta sitten. Olin törmännyt reseptiin netissä Kaikki äitini reseptit -blogissa jonkun aikaa tätä ennen, ja se kuulosti kaikkine kehuine ehdottomasti sellaiselta, jota kannatti kokeilla.

Mökki kun on mökki, niin perusvarustetaso keittiön mausteiden jne. suhteen ei mitenkään päätä huimannut (asia, jota olen pyrkinyt korjaamaan aina kun olen mökillä pitempiä aikoja viettänyt), joten kauppalista pelkästään keittoa varten oli yllättävänkin pitkä huolimatta siitä, että koko keiton tarveaineita on todellisuudessa hyvin vähän. Mutta mitäpä tuosta - monet aineet olivat onneksi sellaisia että kun ne kerran oli hankkinut niin sitten niitä pystyi kyllä hyödyntämään jatkossa monin eri tavoin muussa ruoanlaitossa. Yritän tässä siis vain sanoa sen, että vaikka tarveaineita ei omasta kaapista löytyisikään, niin suurin osa tarveaineista tarvitsee ostaa vain kerran, ja sitten niistä riittääkin pitkäksi aikaa.

Kaupassa kuitenkin iski ei-niin-pieni takaisku. Yksi keiton pääraaka-aineista, broilerin jauheliha, tuntui olevan lopussa ihan joka paikasta. 3 kauppaa kiersin, tulos nolla. Kun sitä ei neljännestäkään löytynyt päätin että nyt riitti - onhan sitä ennenkin ruokaa laitettu hieman soveltaen. Joten kärryyn putosi jauhelihan sijasta ihan oikeat maustamattomat broilerin suikaleet. Toinenkin takaisku ilmiintyi, tosin tällä kertaa ihan omasta tyhmyydestä johtuva sellainen. Kannattaisi nimittäin lukea se kauppalappu kunnolla siellä isoimmassa marketissa, eikä hyppiä osan ohi. Sehän on ihan saletti, että tuoretta korianteria ei löytynyt siitä neljännestä (pienestä) kaupasta, jossa siis viimein huomasin sitä tarvitsevani. Noh, kukapas sitä nyt korianteria, pärjäähän tuota ilmankin, oli tässä vaiheessa mentaliteetti.

Kun viimein pääsin takaisin mökille ja keittoa keittämäään oli fiilispohja vähän hatara. Mitähän tästäkin tulee, muistan miettineeni. Mutta yrittänyttä ei laiteta, ja kas - vastaus oli: hyvää, tosi hyvää, superhyvää suorastaan! Mielestäni parempaa kuin alkuperäisreseptillä - jota siis kokeilin muutamaa kuukautta myöhemmin kun halusin asian selvittää. Tuon yhden kokeilun jälkeen en ole enää alkuperäisreseptiin palannut, vaan noudattunut aina omaa, hieman tuunattua versiotani. Korianterikin on unohtunut reseptistä kokonaan, kun huomasin että ei sitä siihen tarvitse.

Hieman tosin tuunauksissani harmitti se, että en voi oikein kutsua keittoa enää sen alkuperäisnimellä, joka oli aivan ihanan hellyttävä Ruma kananpoikakeitto. Mutta kun jauheliha vaihtui ihan oikeaan suikaleeseen, niin keiton ulkomuotokin parani kummasti. Niinpä olen kutsunut keittoa ihan vaan thaimaalaiseksi arkikanakeitoksi, eikä se ole pettänyt odotuksia vielä kertaakaan.


Ei-niin-ruma kananpoikakeitto.

Thaimaalainen arkikanakeitto

6-8 isoa annosta
Valmistusaika: 20-40 minuuttia

0,5 l keitettyä basmati- tai jasmiiniriisiä (eli noin 2 dl raakaa riisiä)
6 iso valkosipulin kynttä
3 rkl öljyä
250 g broilerin suikaleita (mautamattomia ehdottomasti!)
1,5 l kanalientä (eli 1,5 litraa vettä + 3 kpl kanaliemikuutioita)
5 tl valkoviinietikkaa
5 tl sokeria
4 tl kalakastiketta (tai nestemäistä kalafondia)
2 kananmunaa

Tarjoiluun
silputtua kevätsipulia (jos löytyy, ei missään nimessä pakollinen)
Sweet Thai Chili -kastiketta


1. Keitä riisi kypsäksi, tai hyödynnä mahdollisesti edellispäiväinen ylijäänyt riisi tässä. Riisin määrä ei ole kiveen kirjoitettu - jos riisiä on jäänyt yli reilummin, voi keittoon huoletta käyttää vaikka litran verran keitettyä riisiä.
2. Kuori ja pilko valkosipulinkynnet. Lämmitä öljy paistinpannulla ja paista valkosipulinkynsiä varovasti miedolla lämmöllä niin, että niistä tulee kullankeltaisia. Varo polttamasta! Siirrä syrjään odottamaan.
3. Laita ISOON kattilaan 3 kanaliemikuutiota ja 1,5 litraa vettä. Lämmitä kiehuvaksi ja sekoita jotta kanaliemikuutiot varmasti sulavat.
4. Lisää kiehuvaan kanaliemeen broilerisuikaleet ja sekoita niin että suikaleet irtoavat toisistaan. Keitä muutama minuutti niin että lihat kypsyvät.
5.Sekoita valkoviinietikka ja sokeri keskenään, ja lisää seos keittoon. Sekoita. Lisää keitoon myös paistetut valkosipulinkynnet, kalakastike ja riisi. Sekoita voimakkaasti niin että kaikki on tasaisesti sekaisin.
6. Riko munat erilliseen astiaan/lasiin. Vatkaa munien rakenne rikki esim. haarukalla.
7. Kaada kananmunat keittoon ohuena nauhana keittoa koko ajan vispilällä sekoittaen. Kananmunat siis suurustavat keiton.
8. Silppua kevätsipuli (jos sinulla sellaista on) erilliseen kulhoon tarjolle, kata pöytä ja kutsu ystävätkin syömään.
9. Tarjoile keittoa niin, että kulhon pohjalle saa jokainen ottaa haluamansa määrän kevätsipulia (jos sitä siis on), ja sen päälle kuumaa keittoa. Tämän jälkeen jokainen voi sitten vielä pirskotella Sweet Thai Chili -kastiketta oman annoksensa päälle haluamansa määrän.
10. Nauti!



Tämä keitto on ihan oikiasti älyttömän maukasta. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Pienen ballerinan askelin


Valmiit pikku ballerinat.
Veljeni sai tyttöystävänsä kanssa esikoisensa helmikuun puolivälin jälkeen. Minusta siis tuli täti, Tessa-täti! Halusin antaa tuoreelle perheelle lahjaksi jotain pientä ja itse tehtyä, kun menin heitä ensimmäistä kertaa katsomaan vauvan syntymän jälkeen.

Kuin tilauksesta juuri ilmestyneessä Suuri Käsityö -lehdessä (2/2013) oli supersöpöjen vauvaballerinojen ohje. Ihastuin ohjeessa ennen kaikkea tietenkin ulkonäköön, mutta myös käytännöllisyyteen: napit eivät ole mukana vain koristeena, vaan nilkkaremmit aukeavat ihan oikeasti - ja sehän tietenkin helpottaa tossujen päällepukemista.

Lueskelin ohjetta hetken ja päätin että kyllä minun melko alkeelliset taitonikin näihin riittävät ja kävin tuumasta toimeen. Tällöin elettiin siis helmikuun alkupuolta.

Vain 8 cm kärjestä kantapäähän.
Yllätyin itsekin positiivisesti siitä, miten helposti ballerinat lopulta valmistuivat, ja miten hienot niistä tuli. Toki on tunnustettava, että pari kertaa piti projektin aikana katsella netistä ohjeita - esimerkiksi useampien uusien silmukoiden lisääminen kesken työn oli minulle aivan uutta ja outoa. Päädyin lopulta hoitamaan yksittäiset silmukkalisäykset neulomalla silmukan kahteen kertaan, ja nilkkaremmin silmukkalisäykset hoidin neuloen luomalla. (Ohjeet näihin lisäämistapoihin löysin täältä). Ja kun kyseessä oikeasti oli aivan hirvittävän pieni työ (valmiit tossut olivat 8 cm kärjestä kantapäähän), tuntui melko usein siltä että olin ehkä kuitenkin valinnut minun isoille nakkisormilleni turhan haastavan työn. Mutta. Yrityksen ja erehdyksen (ja muutaman tähän sopimattoman ärräpään) siivittäminä nämäkin lopulta valmistuivat. Olen aika hidas neuloja, joten aikaahan näihin tuhraantui varmasti enemmän kuin monelta muulta (n. 5h/tossu), mutta kyllä se oli vaivan arvoista. Ja opinpahan tosiaan samalla pari uutta asiaakin.

Alkuperäinen ohje on siis lehdestä Suuri Käsityö 2/2013, ja se näyttää tältä:


Ohjeessa olevien lyhenteiden/merkkien selitteet:
krs = kerros
n = nurja silmukka (neulo nurin)
o = oikea silmukka (neulo oikein)
s = silmukka
x = kertaa (2x = 2 kertaa)
yht = yhteen (neulotaan yhteen, esim. 2 o yht = neulo kaksi silmukkaa oikein yhteen)
Pieni söpöliini.
* --- * = toista merkkien välinen ohje ensimmäisen tähden etupuolella mainitut kerrat (esim. 3x * --- * = merkkien välinen ohje toistetaan kolme kertaa ennen siirtymistä ohjeen seuraavaan kohtaan.)

Hieman muokkasin ohjetta loppupeleissä, sillä jätin tuon virkkaamisen kokonaan pois. Mielestäni tossut eivät enää sitä tarvinneet, ne näyttivät hyvältä ilmankin.

Lankana käytin tuota ohjeen suositusta, My First Regia:a, ja värikin oli sama pinkki (01816). Puikot 2½mm. Napit ovat neliönmallisia helmiäisnappeja, ø 10mm.

On se vaan mukava antaa lahjaksi jotain itse tehtyä! Onnea pienelle tytölle ja koko perheelle!

Edit 24.3.2013: lisätty ohjeen alle selitykset ohjeen lyhenteistä sekä (vanhempien suostumuksella) kuva pienestä, nyt kuukauden ikäisestä tytön tylleröstä. :) 

Toinen edit 24.4.2014: lisätty teksti mitä silmukanlisäysmenetelmiä käytin, ja mistä sain näihin lisäyksiin ohjeet. (Tämä sen vuoksi, kun huomasin että blogiini oli löydetty useampi kerta googlen kautta haulla "silmukoiden luominen kesken työn". Ajattelin että olisi ystävällistä kaikki etsijöitä kohtaan laittaa mukaan linkki josta apua tähän ongelmaan oikeasti löytyy!)

torstai 21. maaliskuuta 2013

Ei niin perinteinen "riisisuklaa"



Eräänä myöhäisiltana ei niin kovin kauan sitten, alkoi tehdä vietävästi mieli jotain karkkia. Mieluiten suklaista sellaista. Kotoa ei tietenkään löytynyt minkäänlaista valmista helpotusta tähän asiaan, joten hetken asiaa pohdittuani päätin että voisin kokeilla tehdä jotain pikaista ihan itse.

Mieleen nousi heti kuva lapsuudesta ja ainakin silloin kovin herkullisista riisisuklaamakeisista. Muttamutta. Netin syövereitä hetken selailtuani, Googlea apuna käyttäen huomasin, että joka ikisessä reseptissä mukana oli kookosrasvaa.

Oikeasti. Kuinka monelta löytyy kookosrasvaa jääkaapista perustarpeena? Ei minulta ainakaan. Mikä siis neuvoksi? Noh, ajattelin että josko testailisin hieman ilman kookosrasvaa, ihan pieninä annoksina - eihän tässä nyt kuitenkaan mitkään superkalliit tarveaineet olleet kyseessä: jos sattuisi täysi susi kokeilusta tulemaankin, niin taloutta se ei kaataisi. Joten ei kun keittiöön.

Kaivelin kaappeja ja otin esiin tomusokerin, margariinin (Oivariini), kaakaojauheen ja sitten aloin penkomaan kaapeistani riisimuroja. Niitä piti olla. Ihan varmasti piti. Mutta eipä vaan ollutkaan. Löysin kyllä vaikka mitä muita muroja: maissihiutaleita, Quackereitä ja myslejä mutta riisimuroja ei ollut. Hetken olin jo luovuttaa homman tähän. Riisimurot kun kuitenkin yleensä ovat riisisuklaan perusaineosa. Mutta. Päätin kuitenkin kaivella vielä vähän lisää kaappeja ja löysinkin varsin mielenkiintoisen muropaketin: hunaja-Cheerioseja, joihin olin vielä näköjään ympännyt sekaan toisen muropaketin, Honey Puffsin, jämät. Hetken asiaa mietittyäni päätin, että tämä varsin erikoinen sekoitus voisi vaikka toimiakin riisimurojen korvikkeena. Joten ei kun kokeilemaan.

Aloitin varsin varovasti ja hyyyyvin pienillä määrillä (teelusikallisilla), sekoittelemalla niitä yhteen, ja kokeilemalla eri yhdistelmiä. Jossain vaiheessa otin perustarvikkeiden lisäksi mukaan (vaniljalla maustetun) hunajan ja vähän myöhemmin myös vaniljajauheen. Tässä vaiheessa aloin olla jo varsin tyytyväinen makuun, joten nyt tarvitsi enää keksiä oikeat suhteet ja muutenkin sopiva annostus.

Tässä siis on lopullinen tuotos, riisisuklaan tapainen makeinen, joka ei vaadi kookosrasvaa. Ainakin itse tykkäsin lopputuloksesta, ja aion varmasti tehdä uudestaankin.




Suklainen muromakeinen

n. 25-30 kpl
Valmistusaika: Aktiivinen: ~ 5 min, Passiivinen: 2h →

2,5 rkl margariinia tai voita

2 rkl tummaa kaakaojauhetta
1,5 rkl hunajaa (maustettua tai maustamatonta)
1 rkl tomusokeria
1 maustemitta vaniljajauhetta (tai ripaus/oman maun mukaan - voi jättää poiskin tai korvata sopivalla määrällä vaniljasokeria)
n. 4 dl (hunaja- tai riisi)muroja

Tee näin:

1. Yhdistä kattilassa kaikki muut aineet paitsi murot.
2. Lämmitä aineita niin että sinulla on tasainen "kastike".
3. Kippaa murot kastikkeen joukkoon ja sekoita voimakkaasti niin että murot ovat yltympäriinsä kastikkeen peitossa.
4. Annostele murot lusikan avulla joko pieniin karkkikippoihin annospaloiksi tai levitä myöhemmin lohkottavaksi kerrokseksi esim. pellin päälle.
5. Nosta jähmettymään jääkaappiin noin pariksi tunniksi, tai huoneenlämpöön esim. yön yli.
6. Valmiita nautittaviksi.


Pari huomiota/vinkkiä:

  • Jos teet näitä tarjottavaksi esim. johonkin juhliin, suosittelen käyttämään pieniä foliokarkkikippoja joita myydään kaupoissa. Nämä nimittäin sotkevat roimasti jos niitä käsitellään käsin. 
  • Jos haluat vaihtelua makumaailmaan, käytä vaniljan sijasta makuaineena vaikkapa hieman raastettua appelsiinin kuorta.
  • Myös erilaisilla makuhunajilla saat helposti vähän erilaista makua makeiseen.