Kuplivaista vappujuomaa

Valmista simaa. Nam!

Sima kuuluu vappuun, niin kuin nenä päähän. Joskus lukioaikoina tyydyin kaupan valmissimoihin - kun mitään
muuta ei oikeastaan ollut juuri juonut, niin ihan hyviä nekin olivat. Jossain vaiheessa kuitenkin valmissimat alkoivat kangerrella, ja koska olin niin monessa paikassa kuullut itse tehdyn siman helppoudesta ja ennen kaikkea maukkaudesta, päätin minäkin yrittää tehdä tätä herkkua ihan itse. Lukukaisin summittaisia ohjeita jostain, ja kuulopuheiden, muisteluiden ja mutu-tuntuman perusteella lopulta väsäsin jotain.

Olisi ehkä kannattanut vähän paremmin valmistautua, sillä voin tunnustaa ihan suoraan, että ensimmäinen itsetehty simasatsi meni suoraan viemäristä alas. Ei sitä voinut juoda. Se ehkä kävi vähän liikaa ja ihan varmasti siihen meni liikaa hiivaa ja pullotusvaiheessa liikaa sokeriakin. Ei hyvä. Pidin simanteosta muutaman vuoden tauon ja tyydyin jälleen kaupan simoihin.

Sitten päätin yrittää uudestaan. Tällä kertaa valmistauduin paremmin. Luin simanteosta useastakin paikasta ja ennen kaikkea tarkistin tarveaineiden määrät kohdilleen. Ja kas, onnistuin. Sinä vuonna meillä juotiin itse tehtyä simaa. Seuraavana, ja sitäkin seuraavana vuonna hieman rohkaistuneena, uskalsin vähän muokkailla ohjetta enemmän omaan makuuni, ja sain entistä parempaa simaa. Nykyään tulee tällä samalla ohjeella tehtyä vuodesta toiseen, sillä miksi enää mennä sitä muuttamaan, kun se kerran on hyvä.

Valmistusaineet kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Tästä puuttuu oikeastaan vain rusinat ja vesi.
Kuvassa mukana myös ihana sitrusrautani!

Tiedän, että ohjeeni on hyvin perinteinen, eikä poikkea paljoakaan valtavirran ohjeista. Oikeastaan
ainoastaan sitruunan määrä on itselläni hieman suurempi kuin monissa muissa ohjeissa, ja lisäksi käytän sitruunan mehun lisäksi sitruunan raastetun kuoren. Mielestäni näin tulee maukkaampaa ja raikkaampaa juomaa.

Sima

n. 9 litraa valmista juomaa
Valmistusaika: Aktiivinen 30 min teko + 30 min pullotus, Passiivinen 1 vrk + 3-7 vrk

Tarvitset:
8 litraa vettä
1 paketti (eli 500g) fariinisokeria
1/2 kg kidesokeria (siis ihan sitä tavallista)
1/4 tl hiivaa
2-4 sitruunaa (riippuen vähän niiden koosta ja omasta fiiliksestä)

Pullotusvaiheessa:
1 tl kidesokeria/pullo
rusinoita maun mukaan

Lisäksi:
10 litran sangon tai muun ison astian (tai kaksi pienempää, 5 litran astiaa - onnistuu niissäkin!)
Tyhjiä, pestyjä lasi- tai muovipulloja, yhteensä noin 9 litran vetoisuudelta

1. Itse aloitan siman teon sitruunoista. Pese ne hyvin huolellisesti. Raasta sitten kuoren keltainen osa raastinraudan toiseksi isoimmalla raastimella, tai jos sinulla sattuu olemaan sitrusrauta niin sitten tietenkin sillä. Halkaise raastetut sitruunat ja purista niistä mehu talteen.
2. Laita sitten puolet vedestä (eli 4 litraa) isoon kattilaan hellalle ja kuumenna kiehuvaksi. Veden kuumentumista odotellessa laita ison sangon (tai muun ison astian) pohjalle fariinisokeri, kidesokeri ja sitruunankuoriraaste. Kun vesi kiehuu, kaada se sokereiden ja sitruunaraasteen päälle. Sekoita esim. puuhaarukalla huolellisesti niin, että sokerit liukenevat veteen. 
3. Lisää sitten sankoon (tai astiaan jota käytät) loput vedestä, siis 4 litraa viileää vettä, sekä veden jälkeen puristamasi sitruunoiden mehu. Sekoita, ja tarkista veden lämpö. Sen pitäisi olla noin kädenlämpöistä seuraavaa vaihetta varten. Jos se on liian kuumaa, anna sen jäähtyä huoneenlämmössä kunnes se on sopivaa. 
4. Kun seos on kädenlämpöistä, ota siitä lasin pohjalle noin desin verran, ja liota tähän määrään hiivanokare. Ole tarkkana että hiiva liukenee kokonaan. Kaada sitten hiivaseos takaisin sankoon ja huuhtele vielä lasi sangossa. Sekoita hyvin ja laita sangon päälle muovikelmu. Anna seistä huoneenlämmössä noin vuorokausi. 
5. Kun vuorokausi on kulunut, siivilöi sitruunankuoret pois. Pakollista siivilöinti ei toki missään nimessä ole, mutta itse tykkään että siman seassa lilluvat ainoastaan rusinat. Pullota siivilöinnin jälkeen sima puhtaisiin, pestyihin pulloihin. Laita jokaisen pullon pohjalle teelusikallinen kidesokeria ja muutamia rusinoita. Kaada päälle simaseosta niin että pullo täyttyy. Sulje pullojen korkit, mutta älä väännä niitä vielä ihan kiinni asti - siis liian tiukkaan ei saa laittaa. 
6. Sima valmistuu jääkaappiviileydessä noin viikossa. Jos on kiire, niin pullot voi jättää huoneenlämpöön - näin sima on valmista jo noin kolmessa päivässä. Sima on valmista silloin, kun rusinat nousevat pullon pintaan, viimeistään silloin kun avaat pullon (jos korkki on vähän liian tiukalle, eivät rusinat välttämättä kohoa ennen kuin pullon aukaisee, kannattaa siis tarkistaa jos em. aika on kulunut eikä mitään ole tapahtunut).
7. Sima suositellaan nautittavaksi noin viikon sisällä valmistuksesta. Tosin itse olen nauttinut sitä hyvällä omalla tunnolla ja ilman ongelmia pari-kolmekin viikkoa valmistumisen jälkeen. Kannattaa vain muistaa, että käyminen jatkuu koko ajan, ja jonkun ajan kuluttua kotisimassa saattaa jo olla jonkin verran promilleja.  

Vinkkejä/huomiota:

Pullotettua simaa,
seuraava etappi on jääkaappi.

• Tämä ohje on myös kohtalaisen helppo puolittaa, jos tuntuu että 9 litraa valmista juomaa on ihan liikaa. Kaikki tämän jutun kuvat on otettu tilanteessa, jossa valmistin simaa puolikkaalla ohjeella.
• Täyden 9 litran määrän simaa voi hyvin valmistaa myös kahdessa 5 litran astiassa: keität vedet, sekoitat sokeri-sitruunankuoriseokseen ja sitten jaat seoksen kahteen osaan ennen kuin lisäät viileän veden ja sitruunamehun. Hiivanokareen jaat kahtia ja toimit sitten nokareiden kanssa samoin kuin yllä. :) 
• Kaikkia puristettuja sitruunanpuolikkaita ei kannata heittää biojätteeseen ihan heti, vaan laittaa ne lautaselle ja lautanen jääkaappiin - ne poistavat jääkaapista hajuja ja raikastavat ihanasti, kun niiden antaa siellä olla päivän tai pari.
• Hiivan määrän kanssa kannattaa olla todella tarkkana!
• Jos sima on jostain syystä poreetonta eli ei sihahda pulloa avatessa, kannattaa ihan ensiksi kokeilla helppoa kikkaa: lisää pulloon vähän sokeria. Käyminen on voinut kuluttaa kaiken sokerin ja "syödä" kuplat (eli hiivan ja sokerin suhde on ollut väärä). Tämä selviää tosiaan sokeria lisäämällä, sima yleensä alkaa välittömästi sihisemään jos tästä on kyse. 
• Kannattaa kokeilla myös simamuunnelmia! Oma muuntelusuosikkini on ehdottomasti inkivääri, jota tähän ohjeeseen tarvitaan noin 6-8 cm pala (n. 4 rkl raastetta). Se käy simaan loistavasti ja maistuu varmasti jos olet Ginger Alen ystävä. Inkivääri  kuoritaan ja raastetaan ja laitetaan mukaan yhdessä sokereiden kanssa, muuten toimitaan kuin normaaliohjeessa. Tosin en itse tykkää laittaa inkiväärisimaan rusinoita.
• Simaa voi aivan hyvin tehdä myös muulloin kuin vappuna! Etenkin erikoisesti maustetut (kuten tuo jo mainittu inkiväärisima) menevät juomana ympäri vuoden!

Valmistusvaihekuvia (kuvat suurenee klikkaamalla):

HUOM! Kaikki kuvat on otettu tilanteessa, jossa valmistan simaa vain puolikkaan edellä mainitun ohjeen määrästä.

Tarveaineet. Näiden lisäksi
tarvitaan vain rusinoita ja vettä.

Sitruunankuoriraaste. Ja ihana sitrusrauta!

Sokerit ja sitruunankuoret,
odottelevat keitettyä vettä.

Sokerit, sitruunankuoret ja
ensimmäinen osa vedestä.

Sitruunat mehustettuina.

Mukana on jo kaikki vesi,
sokerit sekä sitruunat.

Hiivaa. Tässä 1/8 teelusikkaa,
koska kuvat on puolikkaan annoksen
valmistuksesta. 

Hiivapala noin desissä nestettä.
Liukenemista pitää
hieman auttaa sormin. 

Täysin liuennut hiiva.
Tämä muun seoksen sekaan
ja sitten kelmu päälle. 

Näin. Kelmun alla on hyvä
kölliä vuorokauden verran.

Vuorokauden jälkeen pitäisi
näyttää vähintänäkin tältä.

Siivilöintiä. Kuten näkyy,
omistan tosi ison siivilän.

Rusinat ja sokerit pestyissä pulloissa. 

Pullotetut herkkujuomat,
vielä ei ole ihan valmista.
Tästä menee vielä noin
viikko jääkaapissa.

Kaiken odottelun ja teon
tulos. Ihana valmis sima!

Aasian makuja

Herkkuruokaa!

Olen aina rakastanut kiinalaista ruokaa, ja ravintoloissa herkkuani eivät ole ainoastaan ne ihanat lämpimät kastikkeet joita riisin lisäksi tarjotaan, vaan myös alkuruokana syötävä maukas kaalisalaatti. Joskus lukioaikoina yritin kyseisen salaatin ohjetta metsästää, mutta silloin sitä en onnistunut käsiini samaan, joten pääsin herkkua syömään vain hyvin harvoin...ja tyydyin siihen.

Jokunen vuosi sitten etsin erästä amerikkalaistyylistä ateriakokonaisuutta varten netin syövereistä erilaisia kaalisalaatin, eli coleslawn ohjeita. Löysin toki coleslaw'han lukuisia erilaisia reseptejä, mutta parhaiten tästä etsintäsessiosta jäi kuitenkin takaraivoon nakuttamaan vahingossa bongattu marinoidun kaalisalaatin ohje. Se nimittäin kuulosti äkkiseltään hyvinkin paljon juuri sellaiselta, jota kiinalaisissa ravintoloissa tarjotaan.

Resepti jäi ihan oikeasti kummittelemaan mieleeni niin pahasti, että ei mennyt viikkoakaan kun minun oli lopulta ihan pakko sitä kokeilla. Ja voin sanoa, että olin myyty. Näinkö yksinkertaista tämän herkun tekeminen olikin!? Jaksan yhäkin hämmästellä sitä, kuinka monesti niin kovin yksinkertaisista aineista saadaan aivan älyttömän maukkaita kokonaisuuksia, kun ne vain osataan yhdistää oikein. Ja tämä tietysti pätee moneen muuhunkin ruokaan kuin tähän kaalisalaattiin.

Ykinkertaiset ainekset, maukas kokonaisuus.

Löysin tämän ihanan salaatin reseptin alunperin Limepippurin blogista. Olen kuitenkin itse jo vuosikausia tehnyt salaattia pienellä muutoksella alkuperäiseen; korvaan nimittäin paprikan ananaksella. Muutoin olen kuitenkin ollut hyvinkin uskollinen alkuperäiselle reseptille.

Minä syön kaalisalaattini usein ihan paljaaltaan (ihan oikeasti, olen sen suuri fani!), mutta se sopii myös erinomaisesti alkupalaksi, tai lisäkkeeksi vaikka mille ruoalle. Salaattia on helppo tehdä kerralla isompikin määrä, ja se säilyy jääkaapissa hyvänä noin viikon verran. Esimerkiksi juhlia varten ajateltuna tämä salaatti on ihanteellinen sen vuoksi, että sen voi tehdä jo hyvissä ajoin ennen juhlia maustumaan, ja sitten vain nostaa esille juhlapäivänä.  Huonona puolena sitten on se, että juuri senhetkisen mielihalun tyydyttämiseen tästä ei ole, sillä salaatin pitää antaa marinoitua ehdottomasti vähintään yön yli.

Kasvissilppua, kerroksittain. 

Marinoitu kaalisalaatti

1 iso kulhollinen
Valmistusaika: Aktiivinen ~ 20 min, Passiivinen ~ vähintään 12 h

Tarvitset:
1 kg valkokaalta
2 kpl porkkanoita
2 kpl keltasipulia
1 prk ananaspaloja omassa mehussaan

Marinadiin:
1 dl sokeria
1 dl omenaviinietikkaa
2/3 dl öljyä
1/2 tl suolaa
mustapippuria rouhittuna (maun mukaan)

1. Viipaloi kaali ohuiksi viipaleiksi (muista poistaa keskiosan kova kanta!). Kuori ja raasta porkkanat sekä kuori ja viipaloi sipulit. Valuta ananaspaloista mehu pois (ja juo se, se on hyvää!)
2. Yhdistä salaatin ainekset isossa kulhossa ja sekoita hyvin.
3. Valmista marinadi: mittaa kaikki marinadin ainekset kattilaan tai paistinpannulle ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä pari minuuttia ja kaada kaaliseoksen päälle.
4. Sekoita huolellisesti.
5. Peitä kulho tuorekelmulla tai kannella ja nosta jääkaappiin marinoitumaan. Anna marinoitua vähintään yön yli (12 tuntia), mielellään 1-2 vuorokautta. Käy sekoittamassa salaattia muutaman kerran marinoitumisen aikana.
6. Tarjoa lisäkkeenä tai alkuruokana, tai syö sellaisenaan. Säilytä ylijäämä jääkaapissa. Salaatti säilyy hyvänä noin viikon.

Valmistusvaihekuvia (kuvat suurenevat klikkaamalla):

Tarveaineita leikkuulaudalla.

Silputut/raastetut kasvikset.

Sekoitetut tarveaineet. Nyt puuttuu enää liemi.

Liemen alkutilanne. 

Valmista on, nyt vain kasvisten päälle.

Kasvikset ja liemi, ja kunnon sekoitus.

Jääkaappiin menossa, makustumaan!

Valmis ihanuus!

Pienellä budjetilla

Toisinaan lompakon nyörit on pakko vetää varsin tiukalle. Rahaa ei vain yksinkertaisesti ole, ja kuitenkin haluaisi syödä hyvin ja jopa terveellisesti. Makarooni ja riisi eivät enää maistu ja jauhelihakin alkaa pursuta korvista. Tämä lienee varsin tuttu skenaario ainakin useimmille opiskelijoille - ainakin allekirjoittanut on useammankin tällaisen hetken elämässään kokenut.

Broileriohrattoa.

Kehittelin tämän hyvin yksinkertaisen ja edullisen, mutta kuitenkin varsin terveellisen reseptin nimeonmaan ollessani opiskelija. Mutta resepti on sen verran maukas ja muutenkin hyvä, että se on pysynyt kokkauslistallani myös tiukkojen aikojen jälkeen (tai niiden välissä, on ehkä oikeammin sanottu!)

Laskeskelin joskus, että yhden ison pannullisen (josta yksi henkilö syö 2-4 kertaa, riippuen nälästä!)  hinnaksi tälle ruoalle tulee normaalihinnolla pyöristettynä noin 3 euroa...ja jopa reilusti sen alle jos sattuu löytämään broileri punaisella hinnalla tai muuten tarjouksesta. Jos broilerin saa eurolla, jää ruoan hinnaksi alle kaksi euroa. Eli todellakin edullisesta ruoasta on kyse.

Mitä tämä ruoka sitten on? Broileriohrattoa. Ohratto on kuin risottoa, mutta se on tehty riisin sijaan ohrasta.

Ohraa ei kannata missään nimessä säikähtää raaka-aineena, jos se on ennestään tuntematon. Ohra on maukasta sekä halpaa. Lisäksi ohra on terveellistä. Se sisältää beetaglukaania, jolla on kolestrolia alentava vaikutus (esim. ihan tuore Hesarin juttu kertoo tästä lisää). Ohraa voi käyttää periaatteessa kaikkeen mihin riisiäkin. Kaupassa kannattaa muistaa ostaa esikypsytettyjä rikottuja ohrasuurimoita, sillä ne kypsyvät kokonaisia ohrasuurimoita huomattavasti nopeammin (eikä niitä tarvitse esikypsyttää!)

En tiedä teenkö ohrattoa "oikein" eli kaikkien taiteen sääntöjen mukaan...sillä teen sitä niin kuin opin aikoinaan tekemään risottoa. Mutta näin olen ohrattoakin vuosikaudet tehnyt, ja hyvää tulee, joten miksi sitä muuttamaan.

Ennen itse reseptiä on vielä pakko sanoa, että vaikka olen yleensä sitä mieltä että kaikki liha pitäisi ostaa maustamattomana, niin kyllä näillä valmiiksi marinoiduillakin tuotteilla voi toisinaan vähän oikoa - varsinkin kun nimeonmaan niitä yleensä löytää punaisella hinnalla. Myös tuoreita kasviksia tykkään käyttää pakastekasvisten sijaan niin usein kuin mahdollista, mutta...helppo on helppoa. :)

Joten tässäpä teille, broileriohrattoa Tessan tyyliin:

Broileriohratto porisemassa.

Broileriohratto

2-4 hengelle
Valmistusaika n.30-45 min

1 pak (n. 250-300g) hunajamarinoituja broilerisuikaleita
1 pss keittojuureksia (pakaste)
3 dl rikottuja esikypsytettyjä ohrasuurimoita
3 kanaliemikuutiota
1,5 l vettä


1. Laita vesi ja kanaliemikuutiot kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi (ja varmista että kanaliemikuutiot ovat liuenneet). Kun liemi on valmista, laske hellan lämpötila ihan pieneksi ja jätä kuuma liemi odottamaan.

2. Liemen kuumentuessa, ruskista broilerisuikaleet isossa wokkipannussa tai pinnoitetussa kasarissa. 

3. Kun broilerit ovat kypsiä, lisää joukkoon jäiset keittojuurekset ja sekoita. Lisää joukkoon myös rikotut ohrasuurimot ja sekoita jälleen. 

4. Lisää pari kauhallista kanalientä broileri-kasvis-ohraseokseen. Sekoita. Anna seoksen poreilla ja liemen imeytyä rauhassa lähes kokonaan, ja lisää sitten kauhallinen lisää lientä ja sekoita. Anna jälleen poreilla ja imeytyä lähes kokonaan, ja lisää jälleen kauhellinen ja sekoita. Jatka näin, kunnes ohrat ovat kypsiä (selviää maistamalla) ja viimeinen liemikauhallinen on imeytynyt. Koostumus pitäisi olla risottomainen. 

5. Nauti!

Huomioita/ideoita:

• Reseptiä on helppo muunnella. Saat jauhelihaohrattoa korvaamalla broilerit jauhelihalla ja kanaliemen lihaliemelle, ja tonnikalaohrattoa korvaamalla broilerin tonnikalalla.
• Kasviksia voi myös vaihdella. Herne-maissi-paprika/porkkana toimii myös hyvin, kuten muutkin seokset. Tottakai tuoreitakin kasviksia voi käyttää.

Valmistuvaihekuvia:

Kanaliemi

Ruskistetut broilerisuikaleet

Broileri ja keittojuurekset.

Broileri, keittojuurekset, ohra

Liemen kanssa porisemassa.

Valmista ohrattoa.

Helppoa hyvää - itsetehtyä leipää!

Vaivaamaton leipä, uunituoreena.

Leipominen on ihanaa. Minulle se on ihan oikeasti yksi tapa rentoutua. Rakastan taikinan vaivaamista ja
pullien pyörittelyä, ainesten mittaamista ja sekoittamista, ihan kaikkea. Toisinaan kuitenkin laiskottaa ja tahtoo päästä mahdollisimman vähällä - ja kuitenkin nauttia jostain itse tehdystä. Kun tuollainen hinku iskee, teen yleensä aina vaivaamatonta leipää, jonka nimi voisi ihan yhtä hyvin olla myös vaivaton leipä.

Tätä leipää ei voi tehdä hetken mielijohteessa kuten vaikkapa sämpylöitä tai rieskaa, sillä vaikka tämä on todella yksinkertainen ja vähän aktiivista (siis leipojan) aikaa vaativa, niin passiivista aikaa kuluu sitäkin enemmän. Eli jos haluat leipää, joka on valmista parin tunnin päästä, niin tämä ei ole silloin vaihtoehto. Kuitenkin, jos sinulla on aikaa ja haluat jotain todella hyvää vähällä vaivalla, niin silloin kannattaa kokeilla tätä.

Siemenillä maustettu vaivaamaton leipä.

Vaivaamaton leipä on nimensä mukaisesti vaivaamaton, eli taikinaa ei juurikaan tarvitse käsitellä. Periaate on yksinkertainen: kaikki aineet astiaan, nopea sekoitus ja pitkä kohotus (yön yli) kelmun alla. Sen
jälkeen ainoa kosketus taikinaan, ja siinäkin menee ehkä kaksi-viisi minuuttia, ja sen jälkeen taas kohotusta pari tuntia. Sitten onkin vuorossa paistaminen ja voilá - upea, rapeakuorinen ja kuohkea vaalea limppu on valmista! Ja mikä parasta, tämä syntyy aivan perustarpeista, sellaisista jota lähes aina lötyy kaapeista. Perustarveineita on nimittäin ainoastaan neljä: vehnäjauhot, vesi, suola ja kuivahiiva.

Ohje, jolla minä olen leipää tehnyt jo pitkän aikaa, on vapaa käännös/oma muunnelma sopivaksi FrugalLivingNW-blogin ohjeesta. Leipä siis leivotaan kannellisessa padassa, jolloin siihen saadaan paitsi muoto, myös mahtava, rapea kuori. Alla olevan ohjeen mitoitus on sopiva ainakin omaan 3,3 litran Kermansavi HotPot-pataan, mutta mikä tahansa kannellinen, suhteellisen samankokoinen pata käy varmasti.

Vaiva(ama)ton leipä

1 iso limppu
Valmistusaika: Aktiivinen max. 15 min, passiivinen n. 13-21 tuntia. 

Tarvitset:
n. 9,5 dl (vehnä)jauhoja
n. 4 maustemittaa (vajaa 1 tl) kuivahiivaa
n. 1,5 tl suolaa
3,5-5 dl viileää vettä (riippu käytetyistä jauhoista)
Noin 3,5 litran kannellinen pata

1. Sekoita isossa kulhossa kuivat aineet sekaisin. Lisää vesi ja sekoita hyvin niin että massa on tasainen. Valmiin massan pitäisi olla kosteaa ja tahmeaa. Peitä kulho muovikelmulla ja jätä lepäämään huoneenlämpöön n. 10-18 tunniksi (esim. yön yli). Kun taikina on noussut ja pinta on tummempi ja siinä on kuplia, on taikina valmista.

2. Jauhota kädet ja työtaso huolellisesti, kippaa taikina tasolle ja ripottele päälle jauhoja. Taittele/laskosta taikinaa pariin kertaan ja jauhotettuja sormia apuna käyttäen painele taikinaa itsensä alle niin että muodostuu pallomainen massa jonka saumat ovat taikinan alla.

3. Jauhota leivinliina kunnolla ja nosta taikinapallero sen päälle niin että saumat ovat yhäkin taikinan alapuolella. (Tai voit laittaa leivinliinan päälle palasen leivinpaperia ja jauhottaa sen.) Ripottele taikinan päälle hieman lisää jauhoja ja peittele leivinliinan kulmalla tai toisella leivinliinalla. Anna kohota 2 tuntia, noin kaksinkertaiseksi.

4. Kun kohoamisajasta on kulunut noin 1,5 tuntia laita uuni lämpenemään 220C asteeseen. Laitan kannellinen pata kylmään uuniin uunin lämpeämisen ajaksi.

5. Ota kuuma pata uunista, poista kansi ja kippaa varovasti leivinliinaa (ja/tai sitä leivinpaperia) apuna käyttäen taikina pataan niin että nyt se alle taiteltu sauma jääkin ylöspäin. Laita kansi pataan, pata uuniin ja paista 40 minuuttia. Ota kansi pois ja paista vielä 10-15 minuuttia (näin pintaan tulee hyvä väri). Valmiin leivän sisälämpötila on noin 93 astetta Celciusta.

6. Jäähdytä ritilän päällä. Kannattaa leikata vasta täysin jäähtyneenä (on paaaljon helpompaa, tosin itse en läheskään aina jaksa odottaa jäähtymistä. Tässä tapauksessa kannattaa olla todella terävä veitsi, jolla leipää leikkaa!) Säilytä leivinliinaan käärittynä huoneenlämmössä. Säilyy näin säilytettynä maukkaana 2-3 vuorokautta.

Vinkkejä/huomioita:

• Muuntele leipää lisäämällä siihen erilaisia lisukkeita. Lisuke lisätään yleensä valmiiseen massaan ennen (yön yli) kohotusta. Lisäkkeen hyvä määrä on noin. 1-1,5 dl. Itse olen kokeillut ainakin näitä seuraavia, mutta periaatteessa ainoastaan mielikuvitus on rajana:
• Siemensekoitus
• Pähkinät ja/tai rusinat
• Kuivat hedelmät
• Porkkana- tai muu juuresraaste
• Juustoraaste (lisää vasta yön yli kohotuksen jälkeen, taitteluvaiheessa)

1. Kuivat aineet.

2. Tahmea taikina

3. Kelmun alle

4. Kupliva, kohonnut taikina.

5. Pöydälle kippaus.

6. Taittelua, osa 1.

7. Taittelua, osa 2. 

8. Palloksi painelua, osa 1

9. Palloksi painelua, osa 2

10. Valmis leivinliinalle

11. Leivinliinalle nosto.

12. Jauhotus, ja tämän jälkeen
leivinliinalla peitto.

13. Toisen kohotuksen jälkeen.

14. Pataan kippaus, osa 1.

15. Pataan kippaus, osa 2.

16. Pataan kippaus, osa 3.

17. Taikina padassa, uunivalmis.

18. Valmis leipä, juuri uunista tullut.

19. Valmis leipä leivinliinasäilytyksessä.

20. Valmis leipä, leikattuna voin kera!

Arkista aherrusta ja syksyistä keittoa

Sipulikeitto, tuo aliarvostettu ihanuus.
Todellisuudessa se on simppeliä ja
erinomaisen maukasta arkiruokaa.

Edellisestä postauksesta onkin hurahtanut jo pitkä tovi. Huh-huh. Kesä on ollut melkoista hullunmyllyä: pääasiassa työkiireitä ja siihen sekaan vielä muutto Oulusta Kuusamoon (töiden perässä, kyllä vain.) Olen viihtynyt erinomaisesti täällä, ja pari uus-vanhaa harrastustakin ehdin jo kansalaisopistossa aloittaa. Nimittäin asahin, kantritanssin ja kuorolaulun. Jei! Ruoanlaitollekin on kuitenkin jäänyt aikaa, kuten myös joillekin käsitöille. Käsitöihin palaan joku toinen kerta, sillä tämän postauksen pääaiheeksi haluaisin nostaa erään sorretun syksyisen ihanuuden: sipulikeiton.

Sipulikeitto on loistava arkiruoka. Se on yksinkertainen, helppo, nopea ja edullinen. Ja kaiken tämän lisäksi se on myös maukas. Ja ikävä kyllä myös varsin aliarvostettu. Huomautan tässä, että ei kannata sotkea yhteen kauppojen valmispussisipulikeittoja ja itse kotonatehtyä sipulikeittoa edes samaan lauseeseen: niillä kun on eroa kuin yöllä ja päivällä. Itse käytän ensimmäistä lähinnä toisinaan esimerkiksi lihapullien tai murekkeiden maustamiseen, jos iskee laiskuus...jälkimmäistä taas syön suurena herkkuna ihan vain hyvän leipäviipaleen kanssa.

Sipulikeiton reseptejä ja variaatioita on netti pullollaan. Laiska kun olen, on oma versioni varmasti sieltä yksinkertaisimmasta päästä. Mutta onpahan ainakin se hyvä puoli, että yleensä aina kotoa löytyy ihan kaikki tarvittavat tarveaineet tätä herkkua varten. Varoituksena sanon vielä, että mittailen sipulikeittoni aineksia todella harvoin. Menen siis yleensä mutu-tuntumalla ja fiiliksen mukaan. Tässä on kuitenkin joitain osviittoja, mutta määriä saa ja pitääkin muutella oman mielen mukaisesti!

Simppeli sipulisoppa 

Sipulit juuri kattilaan laitettuna.
Tästä se alkaa, keiton teko.

2:lle nälkäiselle pääruoaksi, 4-6 alkuruoaksi
Valmistusaika: 15 min aktiivinen,  n. ½ tuntia passiivinen

3-4 keltasipulia (siis niitä normisipuleita)
1-2 punasipulia (tai esim. salottisipulia tms.)
2-4 valkosipulin kynttä
nokare voita + öljyä
1 rkl vehnäjauhoja (voi jättää poiskin)
1 rkl hienoa sokeria (myös ruokosokeri käy erinomaisesti)
ripaus mustapippuria
timjamia (kuivattua, maun mukaan)

Pehmenneet sipulit.

liha- tai kasvislientä (jauheesta tai kuutiosta, keitä vesi valmiiksi!)

Tee näin:
1. Kuori ja viipaloi renkaiksi puna- ja keltasipulit. Ei haittaa mitään vaikka renkaat olisivat eripaksuisia tai muuten omituisen muotoisia. Kuori ja viipaloi myös valkosipuli. Kuumenna laakeassa kattilassa öljy ja sulata voi. Lisää sipulit.
2. Kuullota ja pehmentele sipuleita öljy-voiseoksessa keskilämmöllä. Varo ettet polta sipuleita, tarkoitus on

Tässä vaiheessa ei kannata menettää uskoaan,
vaikka keitto näyttääkin melko epämääräiseltä.
Ulkonäkö (ja maku) paranevat haudutuksen myötä.

vain pehmentää niitä. Lisää pehmenneiden sipulien sekaan kuiva timjami sekä sokeri. Sekoita. Ripottele päälle vehnäjauho ja sekoita taas.
3. Lisää sipuliseoksen päälle joko murennettu liemikuutio tai liemijauhe, sekä kuuma vesi. Sekoita voimakkaasti ja jätä porisemaan hiljalleen noin puoleksi tunniksi raollaan olevan kannen alle. Ei kannata säikähtää, vaikka sipulikeitto näyttääkin tässä vaiheessa kauniistikin sanoen melko epämääräiseltä. Ulkonäkökin paranee haudutuksen jälkeen.
4. Kun noin puoli tuntia on kulunut, sekoita keittoa kunnolla, ja maista. Lisää tarvittaessa suolaa ja/tai sokeria.

Nautiskele isosta kulhosta tai lempilautaseltasi hyvän leivän kanssa tai ihan paljaaltaan. Etenkin pimeinä kylminä talvi-iltoina, tai tuulisina synkkinä syysiltoina sipulikeitto lämmittää oikein mukavasti.