Possumaista menoa

Ensin on pakko varoittaa: otsikosta huolimatta tämä ei ole ruokapostaus, vaan jotain ihan muuta. Jos siis etsit reseptiä possuruoalle, ei ehkä kannata lukea yhtään edemmäs - sellaista kun ei ole ainakaan tässä kirjoituksessa tulossa. Nimittäin.

Sappa-Kota v.2002. Takana näkyy Yllästunturi.

Vuosia sitten isäni perusti Ylläkselle pienen ravintola-kahvilan hiljaisten talvikuukausien toimeentulon turvaamiseksi (kattomiehelle kun talvikuukaudet ovat, ainakin Pohjoisessa, ihan oikeasti melko hiljaisia!) Näin syntyi Sappa-Kota.

Sappa-Kota oli ulkoilmaravintola laskettelurinteen alapäässä Iso-Ylläksen puolella, Ylläsjärvellä, ja sitä pyöritettiin pääosin perheen voimin kevättalven laskettelusesongin aikana - eli ystävänpäivästä vappuun - noin kymmenen vuoden ajan. Kodan toimet olivat tuttuja minullekin, sillä vietin siellä tarjoilijana työskennellen oikeastaan kaikki viikonloput ja koulujen loma-ajat...ja toisinaan myös "omia lomia" koulunkäynnin kustannuksella.

Sappa-Kodan päätuote oli ehdottomasti lätty....ei kuitenkaan tämä roiskeläpän tai känkynkin nimellä tunnettu valmispizza, vaan aito räiskäle, pannukakku, ohukainen - miksi sitä nyt itse kukakin nimittääkään. Myös kodan nokipannukahvia tulivat asiakkaat nautiskelemaan yhä vain uudestaan, eikä ihme - onhan aito nokipannukahvi jotain ihan muuta kuin nämä keittimillä keitetyt myrkyt.

No joo. Nyt tämä meni ehkä vähän asiasta sivuun, ja jopa mainostamisen puolelle. Se ei kuitenkaan ollut itse tarkoitus, sillä Sappa-Kota on ollut kuolleena ja kuopattuna jo useita vuosia. Mutta muistot ovat yhä vahvoina ja rakkaina mielessä. Se oli ihanaa aikaa.

Sappa-Kodan sisältä. Lättyjä, makkaroita, hilloa, nokipannukahvia,
asiakkaita ja porontaljoja. Ja tietenkin notski.

Mutta nyt takaisin asiaan. Jossain vaiheessa Sappa-Kodalla tapahtui sukupolven(ja -puolen)vaihdos: isäni jätti kodan siskoni hoitoon, kun ei enää itse jaksanut eikä innostusta riittänyt. Kodalle tehtiin samoihin aikoihin myös uusi investointi terveysmääräysten tarkentuessa: asiakkaille piti olla omat wc:t, henkilökunnan huussiin heitä ei enää saanut päästää. Ja tässä tapauksessa oli siis nimeonmaan kyse huussista - ulkoilmaravintola kun oli kyseessä, niin ei ollut sähköjä tai juoksevaa vettäkään.

Joka tapauksessa, asiakkaille hankittiin omat huussit, ja henkilökunnan käyttöön jäi omansa. Näihin uusiin huusseihin haluttiin sitten jonkinlaiset kyltit asiakkaita opastamaan ja erottelemaan miehille ja naisille omansa. Emme kuitenkaan halunneet mitään tavallisia kaupan kylttejä tai lappuja joissa lukisi naiset/herrat, sillä kotaravintolamme oli erikoinen ja omalaatuinen - ja niin kylttienkin piti olla. Siskoni pyysi minua piirtämään kyltit ja tartuin iloimielin haasteeseen.

Ideoimme yhdessä pari kertaa, ja juttelimme asiasta. Halusimme molemmat, että mukana olisi huumoria ja jonkinlainen viittaus puhtaanapitoon tai sotkemiseen. Possut sopivat tähän ideaan hyvin. Siskoni ehdotti jotain Miss Piggy -tyyppistä naistenhuussin kuvaksi, ja vastaavaa miehille. Näistä lähtökohdista lähdin liikkeelle.

Työskentelin tietokoneella Paint-ohjelmalla, jotta saisin piirrustukset sähköpostin välityksellä toisella paikkakunnalla asuvalle siskolleni mahdollisimman helposti. Tuolloin en siis vielä omistanut skanneria, joka olisi kyllä helpottanut elämää kovasti. Käsin piirtäminen paperille kun olisi ihan varmasti ollut helpompaa kuin Paint-ohjelmalla perushiiren avulla - hiiri kun on lopulta melko vaikea hallita silloin kun sillä yrittää piirtää jotain tarkkaa.

Vaikeuksista huolimatta, sain kuitenkin aikaan pari ihan mukavaa piirrustusta. Piirsin ne osin vapaalla kädellä (siis vapaalla hiirellä tässä tapauksessa) ja osittain paintin valmiilla muodoilla. Sitten väritin luomukseni yhäkin Paintia apuna käyttäen, ja laitoin siskolleni sähköpostia kysyen, kelpaisivatko nämä:



Kyllä kelpasivat. Onneksi. Muistaakseni tein vielä jotain pientä hienosäätöä kuviin, ja sitten aloin suunnitelemaan tekstejä. Mitään monimutkaista emme halunneet, mutta kuitenkin jotain tekstiä piti saada. Ja ehdottomasti vähintään kahdella kielellä, suomeksi ja englanniksi, sillä suuri osa asiakkaistamme oli ulkomaalaisia. Koska possuistakin oli tullut juhlavan näköisiä, päädyimme lopulta juhlaviin teksteihinkin:

Nuo yllä olevat kyltit siis lopulta koristivat pienen ulkoilmakahvilan ulkohuussien ovia. Laminoituina tietenkin, sillä niiden piti kestää vaihtelevien sääolosuhteiden armoilla. Minä oli tyytyväinen lopputulokseen, kuten myös siskoni. Ja mikä parasta, myös asiakkaat tykkäsivät persoonallisista opasteista ja saimme niistä paljon positiivista palautetta. Saa nähdä löytyykö näille vielä joskus jotain käyttöä.