Helppoa hyvää - itsetehtyä leipää!

Vaivaamaton leipä, uunituoreena.

Leipominen on ihanaa. Minulle se on ihan oikeasti yksi tapa rentoutua. Rakastan taikinan vaivaamista ja
pullien pyörittelyä, ainesten mittaamista ja sekoittamista, ihan kaikkea. Toisinaan kuitenkin laiskottaa ja tahtoo päästä mahdollisimman vähällä - ja kuitenkin nauttia jostain itse tehdystä. Kun tuollainen hinku iskee, teen yleensä aina vaivaamatonta leipää, jonka nimi voisi ihan yhtä hyvin olla myös vaivaton leipä.

Tätä leipää ei voi tehdä hetken mielijohteessa kuten vaikkapa sämpylöitä tai rieskaa, sillä vaikka tämä on todella yksinkertainen ja vähän aktiivista (siis leipojan) aikaa vaativa, niin passiivista aikaa kuluu sitäkin enemmän. Eli jos haluat leipää, joka on valmista parin tunnin päästä, niin tämä ei ole silloin vaihtoehto. Kuitenkin, jos sinulla on aikaa ja haluat jotain todella hyvää vähällä vaivalla, niin silloin kannattaa kokeilla tätä.

Siemenillä maustettu vaivaamaton leipä.

Vaivaamaton leipä on nimensä mukaisesti vaivaamaton, eli taikinaa ei juurikaan tarvitse käsitellä. Periaate on yksinkertainen: kaikki aineet astiaan, nopea sekoitus ja pitkä kohotus (yön yli) kelmun alla. Sen
jälkeen ainoa kosketus taikinaan, ja siinäkin menee ehkä kaksi-viisi minuuttia, ja sen jälkeen taas kohotusta pari tuntia. Sitten onkin vuorossa paistaminen ja voilá - upea, rapeakuorinen ja kuohkea vaalea limppu on valmista! Ja mikä parasta, tämä syntyy aivan perustarpeista, sellaisista jota lähes aina lötyy kaapeista. Perustarveineita on nimittäin ainoastaan neljä: vehnäjauhot, vesi, suola ja kuivahiiva.

Ohje, jolla minä olen leipää tehnyt jo pitkän aikaa, on vapaa käännös/oma muunnelma sopivaksi FrugalLivingNW-blogin ohjeesta. Leipä siis leivotaan kannellisessa padassa, jolloin siihen saadaan paitsi muoto, myös mahtava, rapea kuori. Alla olevan ohjeen mitoitus on sopiva ainakin omaan 3,3 litran Kermansavi HotPot-pataan, mutta mikä tahansa kannellinen, suhteellisen samankokoinen pata käy varmasti.

Vaiva(ama)ton leipä

1 iso limppu
Valmistusaika: Aktiivinen max. 15 min, passiivinen n. 13-21 tuntia. 

Tarvitset:
n. 9,5 dl (vehnä)jauhoja
n. 4 maustemittaa (vajaa 1 tl) kuivahiivaa
n. 1,5 tl suolaa
3,5-5 dl viileää vettä (riippu käytetyistä jauhoista)
Noin 3,5 litran kannellinen pata

1. Sekoita isossa kulhossa kuivat aineet sekaisin. Lisää vesi ja sekoita hyvin niin että massa on tasainen. Valmiin massan pitäisi olla kosteaa ja tahmeaa. Peitä kulho muovikelmulla ja jätä lepäämään huoneenlämpöön n. 10-18 tunniksi (esim. yön yli). Kun taikina on noussut ja pinta on tummempi ja siinä on kuplia, on taikina valmista.

2. Jauhota kädet ja työtaso huolellisesti, kippaa taikina tasolle ja ripottele päälle jauhoja. Taittele/laskosta taikinaa pariin kertaan ja jauhotettuja sormia apuna käyttäen painele taikinaa itsensä alle niin että muodostuu pallomainen massa jonka saumat ovat taikinan alla.

3. Jauhota leivinliina kunnolla ja nosta taikinapallero sen päälle niin että saumat ovat yhäkin taikinan alapuolella. (Tai voit laittaa leivinliinan päälle palasen leivinpaperia ja jauhottaa sen.) Ripottele taikinan päälle hieman lisää jauhoja ja peittele leivinliinan kulmalla tai toisella leivinliinalla. Anna kohota 2 tuntia, noin kaksinkertaiseksi.

4. Kun kohoamisajasta on kulunut noin 1,5 tuntia laita uuni lämpenemään 220C asteeseen. Laitan kannellinen pata kylmään uuniin uunin lämpeämisen ajaksi.

5. Ota kuuma pata uunista, poista kansi ja kippaa varovasti leivinliinaa (ja/tai sitä leivinpaperia) apuna käyttäen taikina pataan niin että nyt se alle taiteltu sauma jääkin ylöspäin. Laita kansi pataan, pata uuniin ja paista 40 minuuttia. Ota kansi pois ja paista vielä 10-15 minuuttia (näin pintaan tulee hyvä väri). Valmiin leivän sisälämpötila on noin 93 astetta Celciusta.

6. Jäähdytä ritilän päällä. Kannattaa leikata vasta täysin jäähtyneenä (on paaaljon helpompaa, tosin itse en läheskään aina jaksa odottaa jäähtymistä. Tässä tapauksessa kannattaa olla todella terävä veitsi, jolla leipää leikkaa!) Säilytä leivinliinaan käärittynä huoneenlämmössä. Säilyy näin säilytettynä maukkaana 2-3 vuorokautta.

Vinkkejä/huomioita:

• Muuntele leipää lisäämällä siihen erilaisia lisukkeita. Lisuke lisätään yleensä valmiiseen massaan ennen (yön yli) kohotusta. Lisäkkeen hyvä määrä on noin. 1-1,5 dl. Itse olen kokeillut ainakin näitä seuraavia, mutta periaatteessa ainoastaan mielikuvitus on rajana:
• Siemensekoitus
• Pähkinät ja/tai rusinat
• Kuivat hedelmät
• Porkkana- tai muu juuresraaste
• Juustoraaste (lisää vasta yön yli kohotuksen jälkeen, taitteluvaiheessa)

1. Kuivat aineet.

2. Tahmea taikina

3. Kelmun alle

4. Kupliva, kohonnut taikina.

5. Pöydälle kippaus.

6. Taittelua, osa 1.

7. Taittelua, osa 2. 

8. Palloksi painelua, osa 1

9. Palloksi painelua, osa 2

10. Valmis leivinliinalle

11. Leivinliinalle nosto.

12. Jauhotus, ja tämän jälkeen
leivinliinalla peitto.

13. Toisen kohotuksen jälkeen.

14. Pataan kippaus, osa 1.

15. Pataan kippaus, osa 2.

16. Pataan kippaus, osa 3.

17. Taikina padassa, uunivalmis.

18. Valmis leipä, juuri uunista tullut.

19. Valmis leipä leivinliinasäilytyksessä.

20. Valmis leipä, leikattuna voin kera!

Arkista aherrusta ja syksyistä keittoa

Sipulikeitto, tuo aliarvostettu ihanuus.
Todellisuudessa se on simppeliä ja
erinomaisen maukasta arkiruokaa.

Edellisestä postauksesta onkin hurahtanut jo pitkä tovi. Huh-huh. Kesä on ollut melkoista hullunmyllyä: pääasiassa työkiireitä ja siihen sekaan vielä muutto Oulusta Kuusamoon (töiden perässä, kyllä vain.) Olen viihtynyt erinomaisesti täällä, ja pari uus-vanhaa harrastustakin ehdin jo kansalaisopistossa aloittaa. Nimittäin asahin, kantritanssin ja kuorolaulun. Jei! Ruoanlaitollekin on kuitenkin jäänyt aikaa, kuten myös joillekin käsitöille. Käsitöihin palaan joku toinen kerta, sillä tämän postauksen pääaiheeksi haluaisin nostaa erään sorretun syksyisen ihanuuden: sipulikeiton.

Sipulikeitto on loistava arkiruoka. Se on yksinkertainen, helppo, nopea ja edullinen. Ja kaiken tämän lisäksi se on myös maukas. Ja ikävä kyllä myös varsin aliarvostettu. Huomautan tässä, että ei kannata sotkea yhteen kauppojen valmispussisipulikeittoja ja itse kotonatehtyä sipulikeittoa edes samaan lauseeseen: niillä kun on eroa kuin yöllä ja päivällä. Itse käytän ensimmäistä lähinnä toisinaan esimerkiksi lihapullien tai murekkeiden maustamiseen, jos iskee laiskuus...jälkimmäistä taas syön suurena herkkuna ihan vain hyvän leipäviipaleen kanssa.

Sipulikeiton reseptejä ja variaatioita on netti pullollaan. Laiska kun olen, on oma versioni varmasti sieltä yksinkertaisimmasta päästä. Mutta onpahan ainakin se hyvä puoli, että yleensä aina kotoa löytyy ihan kaikki tarvittavat tarveaineet tätä herkkua varten. Varoituksena sanon vielä, että mittailen sipulikeittoni aineksia todella harvoin. Menen siis yleensä mutu-tuntumalla ja fiiliksen mukaan. Tässä on kuitenkin joitain osviittoja, mutta määriä saa ja pitääkin muutella oman mielen mukaisesti!

Simppeli sipulisoppa 

Sipulit juuri kattilaan laitettuna.
Tästä se alkaa, keiton teko.

2:lle nälkäiselle pääruoaksi, 4-6 alkuruoaksi
Valmistusaika: 15 min aktiivinen,  n. ½ tuntia passiivinen

3-4 keltasipulia (siis niitä normisipuleita)
1-2 punasipulia (tai esim. salottisipulia tms.)
2-4 valkosipulin kynttä
nokare voita + öljyä
1 rkl vehnäjauhoja (voi jättää poiskin)
1 rkl hienoa sokeria (myös ruokosokeri käy erinomaisesti)
ripaus mustapippuria
timjamia (kuivattua, maun mukaan)

Pehmenneet sipulit.

liha- tai kasvislientä (jauheesta tai kuutiosta, keitä vesi valmiiksi!)

Tee näin:
1. Kuori ja viipaloi renkaiksi puna- ja keltasipulit. Ei haittaa mitään vaikka renkaat olisivat eripaksuisia tai muuten omituisen muotoisia. Kuori ja viipaloi myös valkosipuli. Kuumenna laakeassa kattilassa öljy ja sulata voi. Lisää sipulit.
2. Kuullota ja pehmentele sipuleita öljy-voiseoksessa keskilämmöllä. Varo ettet polta sipuleita, tarkoitus on

Tässä vaiheessa ei kannata menettää uskoaan,
vaikka keitto näyttääkin melko epämääräiseltä.
Ulkonäkö (ja maku) paranevat haudutuksen myötä.

vain pehmentää niitä. Lisää pehmenneiden sipulien sekaan kuiva timjami sekä sokeri. Sekoita. Ripottele päälle vehnäjauho ja sekoita taas.
3. Lisää sipuliseoksen päälle joko murennettu liemikuutio tai liemijauhe, sekä kuuma vesi. Sekoita voimakkaasti ja jätä porisemaan hiljalleen noin puoleksi tunniksi raollaan olevan kannen alle. Ei kannata säikähtää, vaikka sipulikeitto näyttääkin tässä vaiheessa kauniistikin sanoen melko epämääräiseltä. Ulkonäkökin paranee haudutuksen jälkeen.
4. Kun noin puoli tuntia on kulunut, sekoita keittoa kunnolla, ja maista. Lisää tarvittaessa suolaa ja/tai sokeria.

Nautiskele isosta kulhosta tai lempilautaseltasi hyvän leivän kanssa tai ihan paljaaltaan. Etenkin pimeinä kylminä talvi-iltoina, tai tuulisina synkkinä syysiltoina sipulikeitto lämmittää oikein mukavasti.

Tölkki, kana ja kylmää kastiketta

Keitettyjä perunoita, porkkanoita ja palsternakkaa,
tölkkikanan rintafilee ja siipi sekä kylmää kastiketta.

Vietän kesäisin paljon aikaa mökillä. Vaikka rakastan ruoanlaittoa, tykkään kuitenkin mökkeillessä usein kokata mahdollisimman helppoja kokonaisuuksia, kuitenkaan tietysti unohtamatta maukkautta. Parhaita ovat sellaiset ruoat, jotka valmistuvat alkuvalmisteluja lukuunottamatta kuin itsestään, sen kummemin vahtimatta tai hämmentelyjä kaipaamatta. Tykkään myös grillata paljon.

Tämä resepti on jo monta kesää ollut yksi kestosuosikeista...jopa siinä määrin, että tätä tulee talvella tehtyä uunissakin. Kyseessä on Amerikasta lähtöisin olevasta kaljatölkkikanasta, joka yllätti helppoudellaan ja maukkaudellaan. Kananhan voi maustaa ihan miten tykkää, ja makuja ja mielipiteitä on monia. Meillä kuitenkin tämä varsin itämainen mausteseos on kivunnut suosikeiden joukkoon, eikä vähiten sen helppouden takia. Jos et ole vielä tölkkikanaa maistanut, niin suosittelen kyllä lämpimästi. Se on aivan uskomattoman hyvää ja mehukasta! Ja valmistuu todellakin grillin puutteessa myös ihan kotiuunissa ilman mitään ongelmia. Erinomaisen makunsa lisäksi tämä on erinomainen puheenaihe, jos tätä sattuu isommassa porukassa tekemään. Näky on nimittäin uunissa tai grillissä varsin hilpeä, ja synnyttää ihan varmasti keskustelua.

Mausteet pinnassa ja tölkki takapuolessa:
tämä kana on valmis uuniin!

Meillä tölkkikanan kaverina tarjotana usein ihan vain keitettyjä perunoita, ja toisinaan perunakattilaan sujautetaan mukaan myös muita vihanneksia (porkkana, lanttu ja palsternakka nyt ainakin sopivat erinomaisesti). Lisäksi yleensä aina tarjolla on myös kylmää kastiketta joka kruunaa kokonaisuuden. Kastikkeen olen kehitellyt ihan itse vuosien saatossa, ja meillä sitä käytetään usein paitsi kanan myös kalan kanssa, tai ihan vain pottujen kaverina (kannattaa kokeilla vaikkapa lohkoperunoiden kanssa, sopii erinomaisesti!) Onpa kastiketta joskus ollut ihan vaan makkaroidenkin kaverina. Varsin monipuolinen ihanuus on siis kyseessä.

Tölkkikana

Tarvitset:
1 pakastebroileri sulatettuna
1 tölkki juomaa (kaljaa, limukkaa, tms. - jotain jossa on poretta)

Kypsä ja kaunis.

mausteseoksen broilerin maustamiseen
1 (folio)vuoka

Mausteseos:
1 tl sitruunaruohotahnaa
1 tl valkosipulitahnaa
1 tl inkivääritahnaa
1 limetti (raastettu kuori + mehu)
1 (mieto) tuore chilipalko
1 tl punaista currytahnaa
1 tl hunajaa
1 tl suolaa
ripaus sokeria
reilusti rouhittua mustapippuria

1. Laita ensin uuni (tai grilli) lämpenemään. Uunin optimaalilämpötila on noin 200 astetta, grillin pitäisi olla kohtuu miedolla. Ideana on paahtaa kanaa miedolla, epäsuoralla lämmöllä hitaasti kypsäksi.
2. Ota juomatölkki, avaa se ja joko juo tai kaada sisällöstä puolet mukiin. Tölkin siis pitäisi olla puolillaan jotain nestettä. Irrota sitten purkinavaajaa apuna käyttäen tölkistä koko kansiosa.
3. Tee sitten mausteseos:
             - Pese limetti ja raasta sen kuori. Halkaise ja purista mehu. Poista chilipalkosta siemenet
               ja paloittele se pienenpieniksi palasiksi.
             - Yhdistä kaikki kastikkeen aineet ja sekoita hyvin.
4. Kuivaa sulatetun broilerin pinta hyvin ja hiero siihen sen jälkeen mausteseos huolellisesti joka puolelle.
5. Nosta tölkki foliovuoan keskelle ja asettele kana sen päälle siten, että tölkki on suurimmilta osin kanan sisällä. Kanan pitäisi istua tölkin päällä tukevasti.
6. Nosta koko komeus vuokineen varovasti uuniin (tai grilliin) ja jätä paistumaan. Voit halutessasi iskeä broileriin paistomittarin: kun mittarin näyttää noin 82 astetta on lintu mehukkaimmillaan. Ilmankin pärjää, kun seurailee kypsymisen edistymistä. Kypsyyden voi tarkistaa viiltämällä broilerin reiteen viillon: kun ulos valuva neste on kirkasta, on broileri valmis.

Sipuli, maustekurkku, paprika ja limetin kuori valmiina.

Kun broileri on uunissa, on aika valmistaa kylmä kastike. Se ehtii juuri sopivasti tekeytyä broilerin kypsymisen ajan. Kastike on yksinkertainen ja maukas, ja käy erinomaisesti paitsi broilerin, myös esim. kalan kanssa. Ollaanpa meillä syöty sitä usein myös lihan seurana. Kastiketta voi muunnella ja maustaa omien makumieltymystensä ja käyttötarkoituksen mukaan, ja itsekin tulee silloin tällöin sitä muunneltua suuntaan tahi toiseen. Tämä alla esitetty on kuitenkin se perusta, jota yleensä lähden sitten pienin poikkeuksin muuntelemaan.

Kylmä kastike kanalle ja kalalle

Valmis kastike, menossa jääkaappiin maustumaan.

1 prk creme fraichea (tai smetanaa, oman maun mukaan)
1 sipuli
1 mauste/suolakurkku
½ punainen paprika (muutkin värit käy)
1 limetin raastettu kuori
1 tl sitruunaruohotahnaa
tilliä (tuoretta tai kuivaa)
mustapippuria rouhittuna
suolaa
sokeria

1. Pilko sipuli, maustekurkku ja paprika pieniksi kuutioiksi. Raasta limetin kuori ja tarvittaessa saksi tilli
saksilla silpuksi.

Keitetyt perunat, porkkanat ja palsternakat,
palanen loimulohta, savustettu ahvenfile ja kahta erilaista
kylmää kastiketta. 

2. Yhdistä kipossa creme fraiche, pilkutut kasvikset, limetinkuori, sitruunanruohotahna ja tilli. Mausta reilusti mustapippurilla, sekä ripauksella suolaa ja sokeria.
3. Jätä tekeytymään kanan kypsymisen ajaksi, tai vähintään puoleksi tunniksi.


Tarjoa broileri ja kastike esim. keitettyjen perunoiden ja porkkanoiden kanssa, ja nauti. Kesäruokaa parhaimmillaan: helppoa, nopeaa ja edullistakin vielä!

Herkkujuoma Atlantin takaa

Herkullisen keltaisia sitruunoita. 

Ameriikan elokuvissa, sarjoissa, kirjoissa ja jopa sarjakuvissa (kuten vaikkapa kaikille tutussa Aku Ankassa) nautitaan aina juomaa nimeltä kotitekoinen limonadi. Etelävaltioiden naisihmiset tarjoavat sitä kesähelteillä vierailleen lasisessa kannussa jäiden kera, ja lapset myyvät sitä teidän varsilla pikku kojuissa ohikulkijoille. Nimestään huolimatta, tällä juomalla ei itse asiassa ole mitään tekemistä meidän limukoiden kanssa, vaan kyseessä on enemmänkin eräänlainen sitruunamehu.


Kotitekoisen limonadin reseptejä pyörii niin netissä kuin erilaisissa keittokirjoissakin enemmän kuin tarpeeksi - variaatioita siis löytyy. Yhtä ja ainoaa oikeaa ei ole. Itse tykkään tehdä tätä juomaa mahdollisimman yksinkertaisista tarveaineista, ilman mitään happoja ja muita hienouksia joita pitäisi apteekista lähteä metsästämään. Tämä on myös se kaikista perinteisin tapa tehdä tätä tällä nimellä kulkevaa juomaa. Resepti on lainattu pääosin  (siis omin muunnoksin) Canning Grannyltä.

Kannullinen valmista herkkujuomaa.

Tässä on siis sitruunajuomaa ameriikan malliin. Valmistusaineina ainoastaan sitruunat (raastettu kuori & puristettu mehu), sokeri ja vesi. On muuten ihan älyttömän hyvää jääkylmänä, ja kesäisenä hellepäivänä ihan takuuvarma hitti. Tämä on myös niin nopea ja helppotekoinen, että ennättää ihan hyvin vielä huomisen äitienpäivän juhlapöytään herkkujuomaksi.

Suosittelen kyllä lämpimästi, tämä on yksi henkilökohtaisista kotitekoisista juomasuosikeistani, jota tulee valmistettua säännöllisin väliajoin vuoden ympäri.

Sitruunajuomaa rapakon takaa

n. 1,2 litraa valmista tiivistettä
Valmistusaika: ~30 minuuttia


Tarvitset:
6 isoa sitruunaa (tai 7-10 pienempää)
7 dl sokeria
vettä

Säilytykseen:
2 kpl kuuden desilitran lasipurkkeja

Sitruunat kiehumassa. Muista raastaa tarvittava määrä
kuorta ennen kiehautusta!

Aloita juoman tekeminen sitruunoiden huolellisella pesemisellä: kuumaa vettä ja kova hankaus joko käsin tai juuresharjalla. Raasta sitten kuori 4 sitruunasta (tai viidestä, jos sitruunasi ovat pieniä).

Ota laakea kattila ja laita siihen vettä. Keitä vesi kiehuvaksi. Laita kiehuvaan veteen sitruunat, ja anna niiden kiehua minuutti tai kaksi. Jos kaikki sitruunat eivät mahdu kattilaan kerralla, ei hätää. Voit tehdä keittämisen vettä vaihtamatta myös kahdessa tai useammassakin osassa. Käytä reikäkauhaa apuna kun poimit sitruunat kuumasta vedestä. Nosta sitruunat pyyhkeen tai talouspaperin päälle odottamaan jatkoa. Älä missään nimessä kaada keitinvettä hukkaan, sitä tarvitaan myöhemmin.

Joku ehkä tässä kohtaa ihmettelee, että miksi sitruunat pitää keittää. Siihen on kaksikin syytä. Ensimmäinen, ja tärkein syy on se, että keittämällä sitruunoita hetki, niiden mehu irtoaa paremmin puristusvaiheessa. Tämä on tietenkin tärkeää, sillä mitä enemmän sitruunoista irtoaa mehua, sitä pienemmällä sitruunoiden kokonaismäärällä selviää. Toinen syy on se, että keitinliemestä saa juomaan lisämakua ja -väriä.

Valmista mehutiivistettä, tässä  kylläkin kuvausta
varten lasissa eikä lasipurkissa. 

Halkaise kiehautetut sitruunat ja purista niistä mehut. Tarvitset mehua noin 5 desilitraa. Itselläni tähän on yleensä riittänyt 6 isoa sitruunaa, mutta jos sitruunasi ovat pienempiä, niin kannattaa varata niitä enemmän. Jos puristamasi mehun seassa uiskentelee suuri määrä (kymmeniä) siemeniä, kannattaa niitä siivilöidä ainakin vähän vähemmäksi - muutama ei haittaa, mutta enemmän kuin kymmenen on jo liikaa, ne kitkeröittävät makua.

Ota keitinvedestä 5 dl ja laita se kattilaan (lopun keitinveden voit heittää pois). Laita kattilaan myös raastamasi sitruunankuori sekä sokeri. Keitä kiehuvaksi välillä sekoittaen niin, että sokeri liukenee. Kun seos kiehahtaa, lisää puristamasi sitruunamehu. Kiehauta uudelleen ja nosta kattila liedeltä.

Siivilöi mehutiiviste tiheän siivilän (tai harsokankaan) lävitse ja purkita pestyihin, kuiviin lasipurkkehin. Tästä määrästä tulee melko tarkalleen kaksi 6 dl:n purkillista. Anna jäähtyä, ja laita jääkaappiin. Tiiviste säilyy hyvänä ainakin pari viikkoa jääkaapissa.

Kun haluat sitruunajuomaa, sekoita tiivistettä veteen oman maun mukaan - itse tykkään yleensä laittaa 1 osan tiivistettä ja 5-6 osaa jääkylmää vettä sekä jääpaloja.


Huomioita/ideoita:

Puristetut sitruunanpuolikkaat jääkaappia raikastamassa.

• Kaikkia puristettuja sitruunanpuolikkaita ei kannata heittää biojätteeseen ihan heti, vaan laittaa ne lautaselle ja lautanen jääkaappiin - ne poistavat jääkaapista hajuja ja raikastavat ihanasti, kun niiden antaa siellä olla päivän tai pari.
• Tarjoillessa juomaa, voit laittaa mukiin/kannuun jääpalojojen lisäksi myös sitruunaviipaileita ja/tai tuoretta minttua. Molemmat sopivat erinomaisesti. 
• Tällä ohjeella voit tehdä juomatiivistettä myös muista sitrushedelmistä: limeteistä, appelsiineista, klementiineistä jne. Tosin sokerin määrää kannattaa säätää hedelmän oman makeuden/happamuuden mukaan.
• Ohjeen sokerin määrää voi säätää mieleisekseen sitruunoiden happamuuden mukaan. Jos sinulla on makeita sitruunoita, tarvitset vähemmän sokeria. 
• Juomatiivistettä voi myös pakastaa, joko ihan purkissa tai vaikkapa jääpalapusseissa/muoteissa.
• Luotettavalta taholta olen myös kuullut, että tämä sopii erinomaisesti erilaisten (kirkkaiden) alkoholien laimennukseen. 

Grillikauden avaus

Pitäähän kotitekoisessa kastikepurkissa
olla kotitekoinen etiketti! 

Grillaaminen on ihanaa, eikä grillikauden avajaisia voi mielestäni koskaan viettää liian aikaisin. Mitä väliä, vaikka ulkona on pakkasta ja luntakin on maassa vielä metri tai enemmänkin - aina on hyvä sää grillata (eikös näin sanota jo siinä Atrian mainoksessakin!)

Meillä on ruukattu viettää grillikauden avajaisia pääsiäisenä nyt jo useamman vuoden ajan. Tosin ei sentään avotaivaan alla, vaan mökin kesäkeittiön (tai meidän piireissä kotoisammin "kodan") lasiseinien suojassa, pahimmalta tuulelta ja tuiskulta piilossa, vaikkakin silti periaatteessa ulkotilassa. Samalla on sitten hyvä ottaa kota pois talviteloilta ja viritellä pääosin kesää varten valmiiksi.

Grillaaminen, tai amerikkalaisittain barbeque, BBQ, on siitä jännää puuhaa, että ihan jokaisella on varmaan siitä ne omat kikka kolmosensa ja tietyt rutiinit jotka on melkein joka kerta toistettava. Itse olen päässyt sinuiksi meidän mökin kaasugrillin kanssa oikeastaan vasta parin viime vuoden aikana, ja silloinkin pääosin ihan runsaasta toistosta johtuen. Grillaamisen oppiminen vaatii harjoittelua, siitä ei pääse mihinkään.

Mutta. Jo paljon ennen kuin opin oikeasti grillaamaan, opin tekemään erinomaisen BBQ-kastikkeen. Varmasti jokainen TV:n omistaja on nähnyt amerikkalaisia grillaamassa. Puuhahan tuntuu lähentelevän rapakon takana jonkinlaista kansallisurheilun meininkiä. Ja jokaisella itseään kunnioittavalla amerikkalaisella takapihan "grillimestarilla" näyttäisi olevan oma, reseptiltään enemmän tai vähemmän salainen (mutta joka tapauksessa ihan täydellinen, jos asianomaiselta kysytään) BBQ-kastike.

Mökin kesäkeittiö eli tuttavallisemmin "kota".
Tässä tosin vielä kokonaan talviteloilla,
vaan ei enää kauaa! 

Tämän minun reseptini kopioin lennosta useita vuosia sitten JIM-kanavalta. Kanava sattui olemaan avoinna kun istahdin TV:n ääreen, ja kastike kuulosti (ja näytti) niin hyvältä että en ehtinyt kauaa siinä istuskella - kuuntelin vain reseptin loppuun ja sitten syöksyin lähimmän kynän ja paperin ääreen ja yritin epäitoivon vimmalla muistaa kaiken. Tämä siis oli yksi niitä ruokaohjelmia, joissa reseptiä ei sen kummemmin katsojalle kerrota kirjoitetussa muodossa - ruokaa tekevä henkilö sen selittää ja se oli siinä sitten. Yritin myöhemmin katsella netistäkin ohjetta ohjelman nimen jne. avulla, mutta turhaan. Ohjelmalla ei ollut muuta kuin amerikkalaisen TV-kanavan sivustolla oma osionsa - ei siis virallisia kotisivuja, joten reseptiä ei sieltä löytynyt...ainakaan minä en sitä sieltä löytänyt.

Lähdin siis ensimmäistä kertaa BBQ-kastikkeen tekoon aavistuksen hataralta pohjalta miettien, että sainkohan nyt kuitenkaan reseptiä ihan kokonaisuudessaan muistiin. Mutta yrittänyttä ei laiteta, ja onnekseni huomasin että lopputulos oli maistuvaa - oli se sitten alkuperäinen kastike kaikkine aineosineen tai ei. Joten talletin kastikeohjeen hyvään talteen, ja sen jälkeen olen useaan otteeseen sitä tehnyt.

Tykkään tästä kastikkeesta kovasti sen vuoksi, että se on niin älyttömän monikäyttöinen ja mukautuva: sitä voi käyttää lihan marinointiin, lihan sivelyyn tai sitten tarjota valmiin lihan kanssa lisukkeena. Lisäksi, koska kyseessä on hyvin peruspaketti, kastiketta voi muunnella lähes loputtomiin ja varioida siitä itselleen mieleisen kokonaisuuden. Kun kastikkeen pakkaa nättiin lasipurkkiin ja tulostaa päälle kivan etiketin, niin tämä on myös oiva tuliainen ja vieminen vaikkapa kesämökkivierailulle tai grillijuhliin. Tuolla ylimmäisenä, ensimmäisenä tämän tekstin kuvana on tälle kastikkeelle itse tekemäni etiketti, jota voit halutessasi hyödyntää myös omaan purnukkaasi. Kuvathan suurenevat klikkaamalla.

Perusmallin BBQ-kastikkeen 
tarveaineet.

Amerikkalaistyylinen perusmallin BBQ-kastike

Valmistusaika: Aktiivinen: ~20-30 min., Passiivinen: n.30 min.

50 g laktoositonta (leivonta) margariinia
½ iso sipuli (tai 1 pieni)
3 valkosipulinkynttä
fenkolia
cayennenpippuria
3 dl fariinisokeria
3 dl paseerattua tomaattia
1,5 dl omenaviinietikkaa
1 tl Worcesterkastiketta


1. Kuori ja silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Saavat olla erittäin pientä palasta.
2. Sulata voi paistinpannulla ja lisää sipuli- ja valkosipulipilke. Kääntele pari-kolme minuuttia (tarkoituksena on pehmentää sipuleita hieman, ei paistaa niitä - älä siis kuumenna paistinpannua liikaa).
3. Lisää fenkoli ja cayennenpippuri, maun mukaan mutta varovasti - molemmat ovat voimakkaita mausteita. Kääntele mausteita pannulla hetki - anna makujen aueta.
4. Lisää fariinisokeri sekä paseeratut tomaatit. Sekoita. Lisää omenaviinietikka ja Worcesterkastike ja sekoita tasaiseksi.
5. Anna hautua hiljalleen kuplien noin 25-30 minuuttia. Kastike on valmista kun puukapustaan jää siirappimainen kerros johon kestää vetää sormella viiva ilman että kastike heti rynnii peittämään tyhjän kohdan. Pidemmällä haudutusajalla kastikkeesta tulee vain paksumpaa, eli maun mukaan voi toimia.
6. Purkita pestyihin ja desinfioituihin lasipurkkeihin/pulloihin, tulosta etiketit ja nautiskele itse tai vie tuliaisiksi.

Puukapusta, siirappimainen kerros 
ja selvästi näkyvä, peittymätön 
viiva. → kastike on valmista.

Kuten sanottu, tämä on vain perusresepti. Se on hyvää ihan sellaisenaankin, mutta sitä voi käyttää myös oman varioidun kastikkeensa pohjana. Kannattaa siis ehdottomasti kokeilla myös erilaisia versioita kastikkeesta. Niinkin yksinkertainen lisä kuin suola & mustapippuri muuttavat kastikkeen ihan erilaiseksi. Vain mielikuvitus ja omat makunystyrät ovat tietenkin rajana, mutta esimerkiksi näitä voisi kokeilla:
- Tuore, raastettu inkivääri
- Chili (tuore tai kuivattu)
- Raastettu sitruunan- tai limenkuori
- Basilika
- Kanelitanko (vaikka useimmat mieltävätkin kanelin vain jouluun ja/tai leivontaan, ei kannata aliarvioida sen makua: se sopii hyvin myös muuhun maustamiseen!)

Hyvää huomenta - Britannian malliin!

Tuhti ja täyttävä ja herkullinen. Rauhallisen
viikonloppuaamun kuningas, kera maitoisen teen
ja F1-osakilpailun.

Aamiainen on päivän tärkein ateria. Itselläni se kuitenkin jää harmittavan usein syömättä. On muka liian kiire, tai sitten ei vain ole yksinkertaisesti nälkä. Mutta silloin tällöin oikein suunnittelen aamiaisen etukäteen, ja etukäteissuunnittelua tämä aamiainen vaatiikin: sen valmistus ei kestä ihan mahdottomia, mutta sen nauttimiseen on hyvä varata kunnolla aikaa. Kyseessähän on tietenkin englantilainen aamiainen.

Perinteisen englantilaisen aamiaisen juuret ylettyvät muutaman sadan vuoden taakse, teollisen vallankumouksen aikoihin. Silloin tämä runsas, rasvainen ja reilusti proteiinia sisältävä aamupala oli oivallinen tapa aloittaa päivä, jos joutui työskentelemään raskaassa ruumiillisessa työssä kuten kaivoksilla tai tehtailla - saihan siitä paljon energiaa. Raskaassa työssä myös kulutettiin paljon energiaa

Nykyään tiedetään, että ainakaan terveydellisesti englantilainen aamiainen ei todellakaan ole se paras päivän aloitus sen sisältämän runsaan liha- ja rasvamäärän takia. Eikä suurimmalla osalla ihmisistä työkään ole enää niin fyysistä kuin tuolloin. Toisaalta, eipä tätä ainakaan itsellä tulisi mieleenkään syödä mitenkään hirvittävän usein, sen verran tuhti annos se on.

Teetä tyylillä. Teemyssy/nukke on saatu
mummolta, joka on hankkinut sen Venäjältä. 

Silloin tällöin nautittuna englantilainen aamiainen on kuitenkin aivan loistava itsensä hemmottelukeino,
esimerkiksi rauhallisena viikonloppuaamuna, kun ei ole kiirettä minnekään. Minä tykkään nautiskella aamiaisen yhdessä Formuloiden seurassa: silloin kun osakilpailu ajataan aamulla Suomen aikaa, ja minä olen sopivasti kotosalla tv:n ääressä, on mielestäni aivan täydellinen hetki antautua tähän viettelykseen. Sitä paitsi kisaa seuratessa aamiainen tulee nautittua sopivan rauhallisesti napostellen, eikä pääse tulemaan sellaista ikävää ähkyä.

Englantilaisesta aamiaisesta on varmasti olemassa ihan yhtä monta versiota kuin on tekijääkin. Jopa aamiaisen kotimaassa on paljon alueellisia (Englanti/Irlanti/Wales/Skotlanti, ja vielä näiden sisälläkin alueellisesti) eroja siinä, mitä aamiainen pitää sisällään. Yleensä mukana on esimerkiksi paistettua pekonia, kananmunia, erilaisia makkaroita, papuja, sieniä ja paahdettua leipää. Lisäksi mukana saattaa olla vaikkapa tomaattia jossain muodossa, pannaria, skonsseja, munuaisia, perunaa ja niin edelleen. Myös tekotavoissa (siis siinä mikä valmistetaan ensin, ja millä lämmöllä, jne.) on paljon eroja. Oikeata ja väärää ei ole.

Senpä vuoksi aamiaista suunnitellessa ja kokatessa kannattaa muistaa, että tämä ruoka jos mikä on sellainen, missä saa itse soveltaa asioita omaan keittiöön, tarveaineisiin ja mieltymyksiin sopivaksi. Tässä on minun versioni tästä herkusta.

Englantilainen aamiainen

1 hlölle

Nam. Aamupalaan kuului myös marmeladilla sivelty
paahtoleipä, mutta ikävä kyllä se ehti kadota
parempiin suihin ennen kuvaussessiota.
Makkarana tällä kertaa ryynäri.

Valmistusaika: n. 15-25 minuuttia

1-2 makkaraa (itse tykkään käyttää veri- ja/tai ryynimakkaroita, ja/tai sitten oikeita lihamakkaroita lihakaupasta)
2-4 suikaletta pekonia
1 kananmuna
1 tomaatti
2 palaa (täysjyvä)paahtoleipää
pätkä tuorekurkkua
pala (hunaja)melonia
voita
marmeladia
suolaa & pippuria
(lusikallinen tai pari papuja tomaattikastikkeessa, jos niistä tykkää ja niitä sattuu kaapista löytymään)

mustaa irtoteetä (esim. Earl Grey, tai joku josta itse pidät), teekannu, maitoa, sokeria/hunajaa

1. Kiehuta ihan ensin vesi teetä varten vedenkeittimessä, kaada vesi teepannuun ja lisää teelehdet siivilässä. Laita teemyssyn alle ja jätä hautumaan 2-5 minuutiksi (tai mitä sinun teesi ohjeessa käsketäänkään).
2. Kuumenna paistinpannu kuumaksi. Pannun kuumentumista odotellessa, viipaloi kurkunpätkä ja paloittele melonista pari sopivaa suikaletta. Lisää pekonisiivut . Paista kullanruskeaksi molemmin puolin. Nosta pekoni valumaan talouspaperin päälle ja pesaise pannu nopeasti.
Muista ottaa jossain välissä teestä teesiivilä pois, jottei teestä tule liian vahvaa. Laita teepannu takaisin odottamaan teemyssyn alle.
3. Laita pesty pannu ja toinen paistinpannu molemmat omalle hellalleen ja kuumenna pannut.
Pannujen kuumentumista odotellessa pilko makkarat paloiksi ja pilko tomaatti niin että sinulla on yksi puolikas ja toinen puoli renkaina.
4. Väännä toisen pannun hella nollille, ja lisää tähän pannuun kananmuna paistumaan (se paistuu jälkilämmöllä). Vähennä myös toisen pannun alla olevan hellan lämpötilaa keskilämpöön, ja lisää tähän pannuun tilkka öljyä, sekä makkaraviipaleet ja puolikas tomaatti (tomaatin leikkuupinta ylöspäin).
5. Paista makkaroita välillä käännellen pari-kolme minuuttia. Anna tomaatin olla tämän ajan rauhassa. Käännä sitten tomaatti leikkuupinta vasten pannua ja jatka kypsennystä 2-3 minuuttia. Muista käännellä makkaranpalasia tänäkin aikana.
(5.5 Jos sinulla on papuja, voit lämmittää ne mikroaaltouunissa, ne lämpeävät yhtä nopeasti kuin paahtoleipä.)
6. Laita leipäviipaleet paahtumaan, käännä tomaatti takaisin leikkuupinta ylöspäin. Mausta tomaatin leikkuupinta suolalla ja mustapippurilla, mausta samoin myös kananmuna.
7. Voitele leipäviipaleet voilla ja/tai marmeladilla ja kokoa kaikki aamiaisen osat lautaselle. Ota teetä isoon mukiin ja lisää maitoa ja sokeria/hunajaa. Nautiskele aamiainen hitaasti herkutellen, olostasi nauttien.

Jos tällä ei lähde nälkä, niin sitten en tiedä että millä lähtisi. Itselle ainakin tällainen päivän aloitus riittää pitkälle iltaan asti, ja illallakin tekee mieli vain jotain hyvin kevyttä. 

Hedelmäpommi

Kevättalvi - tuo ah, niin ihana aika vuodesta, jolloin kaiken maailman flunssat ja pöpöt riehuvat valtoimenaan ja joka puolelta kuuluu epämääräistä köhimistä, yskintää, aivastelua ja rykimistä. Olen aina ollut sitä mieltä, että flunssa kyllä tulee, jos on tullakseen: on ihan sama viettääkö päivänsä yksin omassa kotonaan neljän seinän sisällä vai koulussa tai työpaikalla lukuisten ihmisten ympäröimänä. Jos flunssakarma on sillä hetkellä huono, niin flunssahan iskee. Piste.

Flunssan hoitokeinohin en tässä puutu, sillä flunssan iskettyä on keinojakin monia. Toiset ovat parempia kuin toiset, ja onhan se ihmisestäkin kiinni että mikä tepsii itse kuhunkin. Mutta ei tästä asiasta tämän enempää.

Sen sijaan haluan sanoa sanani flunssan ennaltaehkäisystä. Kuten sanoin, olen sitä mieltä että toisinaan flunssaa ei estä yhtään mikään, mutta se ei suinkaan tarkoita sitä etteikö jotain voisi ainakin yrittää. Uskon nimittäin, että henkilökohtaisella vastustuskyvyllä on ihan varmasti paljonkin tekemistä sen kanssa, milloin flunssa iskee. Ja vastustuskykyähän voi parantaa esimerkiksi vitamiinien ja kivennäisaineiden avulla. Ja tässä onkin se aasinsilta, jota pitkin päästään tämän kirjoituksen itse aiheeseen.

Vitamiineja ja kivennäisaineitahan on varmasti ihan jokaisessa lähikaupassa nykyään tarjolla hyllymetreittäin erilaisten lisäravinne purkkien ja putkiloiden muodossa. Ikävä kyllä ainakin minun kohdallani on usein käynyt niin, että vaikka purnukan olisinkin saanut kotiin hankittua, niin se yleensä alkuinnostuksen jälkeen on jäänyt pyörimään tyhjänpanttina ja unohdettuna jonnekin öö-mappiin useaksi vuodeksi...kunnes se sitten taas putkahtaa jostin esiin ja joutuu apteekin kautta kierrätettynä lisäravinteiden hautausmaalle. Mitä rahantuhlausta!

Appelsiineja ja banaaneja. Ja huomatkaa upea vanha
talousvaaka, jonka sain mummolta kaapin kätköistä!

Entäs sitten tuoreet hedelmät ja vihannekset? Niitähän mainoksessakin sanotaan luonnon omaksi lääkekaapiksi. Erinomaisia vitamiinien ja kivennäisaineiden lähteitä nekin ovat, mutta usein etenkin hedelmät jäivät minulla syömättä, vaikka niitä kuinka kotiin ahkerasti kiikutinkin - kilon appelsiinipussista meni yli puolet suoraan kierrätykseen, ja banaanitertustakin tuli usein syötyä vain yksi tai kaksi banaania ennen kuin ne pilaantuivat ja oli heitettävä pois. Aina oli muka liian kiire kokata niistä jotain, ja paljaana ne eivät maistuneet, ainakaan usein. Tyhmää tuhlausta mielestäni, joten hedelmät saivatkin usein jäädä suoraan kaupan hyllyille ihan suosiolla.

Kaikki kuitenkin muuttui muutama kuukausi sitten, kun vanhempani olivat vierailulla ja jättivät lähtiessään keittiööni pari banaania ja muutaman appelsiinin. Muistan jo heti heidän lähdettyään ajatelleeni että hohhoijaa, tuossa nuo nyt taas seisovat seuraavat päivät tyhjän panttina, kunnes heitän ne roskiin kun en kuitenkaan saa niitä syötyä. Ja näin melkein kävikin.

Olin jo heittämässä hedelmiä biojätteeseen, kun silmiini osui jonkun muun ruoan jäljiltä pöydälle pyörimään jääneeseen tehosekoittimeen...ja sain idean. Ideasta syntyi lopulta niin herkullinen juoma, että tämän jälkeen kotoani on usein löytynyt nimenomaan appelsiineja ja banaaneja - ihan vain tätä juomaa varten. Se sopii aamu-, väli- ja iltapalaksi, vie hyvin nälän ja sisältää ihan takuuvarmasti paljon hyviä vitamiineja ja kivennäisaineita.

Mikään uusi keksintöhän tämä ei varmasti monellekaan ole, mutta minun maailmani se mullisti. Pienellä vaivalla, ja käytännössä nolla-ajassa syntyy jotain uskomattoman ihanaa. Ja etenkin näin flunssa-aikana ei varmasti tee pahaa esimerkiksi aloittaa aamuansa vähän terveellisemmin, hedelmäisten vitamiinien voimalla!

Aurinkoisen värinen ja -makuinen juoma
piristää takuuvarmasti!

Smoothie (:n tapainen hedelmäjuoma)

1 iso annos
Valmistusaika: 2-3 minuuttia

1 banaani
1 appelsiini
loraus rasvatonta maitoa*
muutama** jääpala

Kuori banaani ja appelsiini, paloittele ne hieman pienemmiksi, laita yhdessä kaikkien muiden ainesten kanssa tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi juomaksi. Myös sauvasekoittimella saa varmasti ainekset tarpeeksi hienojakoiseen muotoon.
Nauti välittömästi.

*Oman maun mukaan riippuen siitä miten nestemäistä haluat lopputuloksesta. Itse käytän yleensä 1-2 dl (jolloin lopputuloksena on noin 0,5l juomaa.)

**Yleensä 2-4 on sopiva määrä jäähdyttämään juoman - se kun on ehdottomasti parempaa kylmänä!


Muita huomioita/vinkkejä:

• Mikä tahansa maito luonnollisesti käy korvaamaan rasvattoman maidon. Käytä sitä mitä kaapista löytyy.
• Myös maitojauheesta tehty maito sopii aivan hyvin.
• Hieman vähemmän terveellisen (mutta varmasti maukkaan) vaihtoehdon saa, jos mukaan sujauttaa lohkareen vaniljajäätelöä.